Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja teemoistamme.

Blogi: Työttömyysturvan työllisyysvaikutukset

29.kesäkuu 2020
Henna Busk
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittajat ovat vanhempi ekonomisti Henna Busk ja ekonomisti Juho Alasalmi

 

Blogi pohjautuu katsaukseen, joka on osa laajempaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen, Työterveyslaitoksen ja PTT:n laatimaa VN TEAS-raporttia ”Työpolitiikka ja työllisyysaste: tutkimukseen perustuvia johtopäätöksiä”. Alasalmen ja Buskin laatima raportin kolmas luku käsittelee työttömyysturvajärjestelmän työllisyysvaikutuksia. Kirjallisuus, johon blogi perustuu, on mainittu raportissa.

Raportin voit lukea täältä: https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-951-6

 

Tarkastelimme, mitä kansainvälinen ja kotimainen tutkimuskirjallisuus sanoo työttömyysturvan työllisyysvaikutuksista. Tässä muutamia keskeisiä havaintoja.

Pääosin ansiosidonnaisen päivärahan kaltaisia korvauksia tarkasteleva kirjallisuus osoittaa, että työttömyysturvan enimmäiskeston lyhennys ja etuuksien tason lasku molemmat keskimäärin lyhentävät työttömyysjaksojen pituuksia etuuksien saajien joukossa. Työttömyysturva pidentää työttömyysjaksoja, koska se vähentää työn vastaanottamisen taloudellisia kannustimia, mutta myös, koska työttömyysturva mahdollistaa valikoivamman työn vastaanottamisen. Vaikka molemmat syyt kasvattavat työttömyysjaksojen pituutta, tyypillisesti vain ensimmäinen luetaan haitalliseksi vaikutukseksi, sillä jälkimmäinen voi myös kasvattaa alkavien työsuhteiden laatua (esim. pituutena). Lisätietoa tarvittaisiin myös siitä, ovatko enimmäiskestoon vai tasoon kohdistuvat muutokset vaikuttavampia.

Etuuksien aikaprofiilia ja porrastusta koskeva tutkimus ei anna yksiselitteistä kuvaa optimaalisen porrastuksen muodosta. Aleneva työttömyyskorvaus voi parantaa työllistymisen kannustimia, mutta toisaalta työttömyysturvan tarjoaminen pitkään työttömänä olleille voi olla työttömyysturvan vakuutushyödyn näkökulmasta kustannustehokkaampaa kuin lyhyen aikaa työttömänä olleille. Optimaalisen aikaprofiilin muoto on myös hyvin kontekstisidonnainen riippuen esimerkiksi työttömyyden syistä tai työttömien mahdollisuuksista omatoimiseen kulutuksen tasoittamiseen.

Tutkimustulokset työttömyysturvan vaikutuksesta työttömyyden päättävien työsuhteiden laatuun ovat vaihtelevia. Erityisesti lyhyellä työttömyysjaksolla kattavampi ja valikoivampi työnetsintä voi johtaa laadukkaampaan työntekijöiden ja työnantajien kohtaantoon, mutta toisaalta työttömyyden pitkittyessä työllistymismahdollisuudet heikkenevät, ja siten myös alkavien työsuhteiden laatu heikkenee. Erityisesti etuuden loppumisen kynnyksellä alkaneet työsuhteet kuitenkin vaikuttavat olevan heikkolaatuisempia kuin työttömyysjakson aikaisemmassa vaiheessa aloitetut työsuhteet.

Työttömyysturvan lisäpäivien eli niin kutsutun työttömyyseläkeputken alaikärajan nostaminen Suomessa, on lisännyt iäkkäiden työllisyyttä. Alaikärajojen nostamiset eivät myöskään näytä lisänneen poistumia työvoiman ulkopuolelle eikä työkyvyttömyyseläkkeen tai sairauspäivärahan saamista. Kuitenkaan aivan viimeisimpiä vuosien 2010, 2014 ja 2020 lisäpäivien alaikärajojen nostoja ei ole Suomessa empiirisesti arvioitu.

Suojaosan ja sovitellun työttömyysturvan puitteissa työskentelyn työllisyysvaikutukset näyttävät tutkimuksien mukaan olevan myönteisimpiä heikossa työmarkkina-asemassa oleville kuten nuorille, maahanmuuttajille ja pitkäaikaistyöttömille. Osa-aikatyöskentely tai tilapäinen kokoaikatyöskentely voi toimia ponnahduslautana vakaampaan työsuhteeseen erityisesti sen toimiessa koeaikana, mutta mahdollisesti myös sosiaalisten verkostojen luojana. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat kuitenkin työskentelevät työttömyyden aikana muita epätodennäköisemmin. Siten osa-aikatyöttömyyden mahdollistaminen tai jopa kohdistaminen heikossa työmarkkina-asemassa olevien joukkoon voi olla perusteltua. Yksi keino sovitellun työttömyysturvan kohdentamisessa heikossa työmarkkina-asemassa olisi välittää osa-aikaisia avoimia työpaikkoja erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa oleville.

Työttömyyden todennäköisyys usein kasvaa työssäoloehdon täytyttyä. Olemassa oleva tutkimus antaa viitteitä siitä, että tämä ainakin osittain johtuisi työnantajien eikä niinkään työntekijöiden toiminnasta. Tosin vastaavaa ei ole huomattu Suomessa. Työnantajien työttömyysturvan hyödyntämistä on mahdollista vähentää kohdistamalla työttömyysturvajärjestelmän kustannuksia voimakkaammin niille työnantajille, jotka järjestelmää kuormittavat. Tällainen niin kutsuttu kokemusperäinen hinnoittelu tai maksuluokkamalli (engl. experience rating) on käytössä työttömyysturvan rahoituksessa Yhdysvalloissa. Irtisanomisen hinnan nostaminen luonnollisesti voi kuitenkin myös vähentää palkkausta, joten kokemusperäisen järjestelmän työllisyysvaikutukset eivät ole selkeät ilman empiiristä tutkimusta.

Monitoroinnilla eli työnhaun seurannalla ei yksinään ole suuria työllisyysvaikutuksia. On mahdollista, että monitoroinnilla ei havaita työllisyysvaikutuksia siksi, että se syrjäyttää (mahdollisesti tehokkaampaa) epämuodollista työnhakua. Monitorointi ja työnhaun tuki yhdessä voivat kuitenkin tehostaa työttömien työllistymistä, ja usein matalin kustannuksin verrattuna moneen muuhun työvoimapalveluun. Toisaalta liian tiukka monitorointi yhdistettynä sanktioihin voi ajaa työttömät vastaanottamaan heikkolaatuisempia työpaikkoja tai siirtymään työvoiman ulkopuolelle.

Sanktiot lisäävät työttömien työllistymisen todennäköisyyttä. Viime aikoina on kuitenkin osoitettu, että ne lisäävät myös työttömien siirtymisiä työvoiman ulkopuolelle, ja usein jopa voimakkaammin kuin siirtymisiä työllisyyteen. Sanktioiden vaikutuksesta työttömyyden jälkeisen työsuhteen laatuun ei tiedetä tarpeeksi, mutta on viitteitä, että vaikutukset niihin olisivat negatiivisia. Eli sanktiot kannustavat työttömiä työllistymään, mutta kenties työsuhteiden laadun kustannuksella. Toisaalta laadultaan heikompikin työsuhde voi toimia mahdollisesti ponnahduslautana parempaan työllisyyteen. Suomessa sanktioiden vaikutusta työsuhteiden laatuun ei ole toistaiseksi selvitetty.

Sanktioiden varoitusten on todettu olevan vähintään yhtä tehokkaita työllisyysvaikutuksiltaan kuin itse toimeenpannut sanktiot. Tosin varoitusten osalta tutkimustietoa on paljon vähemmän tarjolla. On mahdollista, että työttömät eivät aina ole tietoisia velvoitteiden laiminlyönnistä seuraavista sanktioista, jolloin varoitukset tarjoaisivat mahdollisuuden korjata käyttäytymistä ilman työttömyysetuuden menetystä. Suomessa sanktioista ei tällä hetkellä anneta varoituksia.

Suurin osa työttömyysturvan arviointitutkimuksesta tarkastelee työttömyysturvan yksilötason vaikutuksia työttömyysturvan piirissä olevien joukossa. Arvioidessa työttömyysturvan kokonaisvaikutuksia työllisyyteen tulisi ottaa huomioon myös työnetsinnän ulkoisvaikutukset sekä työ- ja hyödykemarkkinoiden kysyntävaikutukset. Riippuen näiden vaikutusten suhteellisesta voimakkuudesta, yksilötasolla arvioidut vaikutukset voivat joko yli- tai aliarvioida kokonaisvaikutuksia. Esimerkiksi työttömyysturva voi vähentää työvoiman kysyntää työmarkkinoilla luomalla nousupaineita palkkoihin, mutta myös lisätä työvoiman kysyntää nostamalla tavaroiden ja palvelujen kysyntää hyödykemarkkinoilla. Lisäksi työnetsinnällä voi olla negatiivisia ulkoisvaikutuksia: kun työmarkkinoilla on kilpailua avoimista työpaikoista, yhden työttömän aktiivisempi työnetsintä voi vähentää muiden työttömien työllistymisen todennäköisyyttä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa työttömyysturvan kokonaisvaikutukset työllisyyteen vaikuttaisivat olevan yksilötasolla arvioituja vaikutuksia pienempiä. Erityisesti kokonaisvaikutuksia pienentävät työnetsinnän ulkoisvaikutukset. Nämä ulkoisvaikutukset eivät kuitenkaan vaikuttaisi täysin kumoavan työnetsintäkäyttäytymisen muutosten vaikutuksia, joten anteliaampi työttömyysturva näyttäisi lisäävään työttömyyttä myös kokonaistasolla.

Työttömyysturvan työllisyysvaikutukset voivat riippua myös talouden suhdanteesta. Työttömyysturvan luomat haitalliset kannustinvaikutukset ovat arvioitu pienemmiksi ja vakuutushyöty suuremmaksi lasku- kuin noususuhdanteiden aikana. Lisäksi työnhaun ulkoisvaikutukset ovat voimakkaampia laskusuhdanteiden aikana, jolloin työn kysyntä on matala. Siten työttömyysturvan tarjoama suoja voisi olla suhdanneriippuvainen tarjoten automaattisesti enemmän turvaa laskusuhdanteiden aikana. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan tapaan, työttömyysturvan enimmäiskesto voisi muuttua automaattisesti työttömyysasteen tai työttömyyden ylittäessä tietyn ennalta määrätyn kynnyksen. Suhdanneriippuvaisuus edellyttää ennalta määrättyjä ja läpinäkyviä sääntöjä, jotka määräävät muutokset molempiin suuntiin.

 

Lisätietoja:

Henna Busk, vanhempi ekonomisti

henna.busk@ptt.fi / 0401648136