Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja teemoistamme.

"120 miljoonaa mottia?" Ritva Toivonen, 28.8.2006

  • 120 miljoonaa
    mottia?

    Puuta on Suomen metsissä reilusti, mutta silti puun tulo markkinoille huolettaa. Vielä viime vuonna asiantuntijat kiistelivät siitä, onko sadan miljoonan motin kasvu utopiaa.

    Tänä vuonna uusin tieto kertoo, että ollaankin jo kalkkiviivoilla: Metsät lihovat noin 97 miljoonaa kuutiometriä joka vuosi, kun kasvuksi on aiemmin arvioitu yli 10 miljoonaa kuutiometriä vähemmän. Suurinta kestävää hakkuukertymää voitaneen venyttää reilusti nykyisestä noin 70 miljoonasta kuutiometristä.

    Vuosituhannen alussa vuotuiset ainespuun hakkuut ovat olleet noin 55 miljoonaa kuutiometriä. Kun tähän lisätään kotitarvehakkuut, määrä nousee yli 60 miljoonan kuutiometrin, joka on reilut 60 prosenttia kasvusta eli eurooppalaista keskitasoa. Hakkuita voitaneen puuvarojen, etenkin mäntypuun, puolesta lisätä reilusti.

    Kantona kaskessa pelätään olevan puunmyyntihalukkuuden hiipumisen. Asia olisi merkittävä suonenisku kansantalouden ja etenkin maaseutualueiden näkökulmasta. Jos puuta ei tule kotimaasta, sitä korvataan tuonnilla tai pahimmillaan teollisuus siirtää osan tuotannosta muualle. Molemmissa tapauksissa kärsisi kansantalous. Ensimmäisenä tilanne tuntuisi kuitenkin metsänomistajakunnan kukkarossa. Ilman kauppoja ei synny tuloja.

    Myynti-innon on ounasteltu hiipuvan monista syistä. Lyhyellä aikavälillä veromuutos vähentää tarjontaa. Pidempiaikaisia vaikutuksia on arveltu olevan metsänomistajakunnan muutoksilla: nelisenkymmentä prosenttia metsänomistajista on eläkeläisiä, joista suuri osa ei ole riippuvaisia metsätuloista. Metsien ei-rahalliset arvot nähdään yleisesti yhä tärkeämpinä.

    Metsänomistajat kaupunkilaistuvat pikku hiljaa, vaikka suurin osa vielä asuu maaseudulla. Tämän pelätään vieraannuttavan metsäasioista.

    Lyhyellä aikavälillä puun hinta on tarjonnassa ratkaisevaa. Pitkällä aikavälillä puuvarannon kasvu on kuitenkin tarjontaa selkeimmin vauhdittava voima. Puuta pitäisi siis sadasta miljoonasta motista huolimatta saada vieläkin lisää, mikä edellyttää jatkuvaa satsausta metsänhoitoon. Edellytyksenä on metsätalouden kannattavuus ja se, että metsien hoito kiinnostaa metsänomistajia tulevaisuudessakin.

    Metsäpolitiikalla ei voida vaikuttaa hintaan, mutta kannattavuuteen vaikuttavia keinoja on silti. Verohelpotuksin voitaneen lisätä esimerkiksi omatoimisuutta tai vauhdittaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Metsänhoitoa voidaan edelleen tehostaa. Uudet suositukset antavat laajempia mahdollisuuksia suunnitella metsänhoitoa. Kenties uusia toimintamalleja kehitetään kuten vaikkapa yhdistetty energiakuidun ja ainespuun tuotanto.

    Metsänhoidon vaihtoehtojen monipuolistuessa ja puuston rakenteen muuttuessa taloudelliset laskelmat ja tuoton vertailu on tarpeen ottaa vielä selkeämmin neuvonnan työkalupakkiin. Metsäsuunnitelmiin voitaisiin liittää helppokäyttöisiä ohjelmia, joilla valintojen taloudellista tuottoa voisi arvioida ja vertailla. Tehokkuus ja laadukkuus metsäpalveluissa ovat rahan arvoisia.

    Kiinnostusta edesauttaa, mikäli metsäasiat ovat positiivisesti esillä yhteiskunnassa ja tietoa sekä palveluita helposti saatavilla.

    Kun metsistä voidaan saada reilusti nykyistä enemmän puuta, joka vielä tavoitteiden mukaan jalostetaan yhä suuremmalta osin uusiksi huipputuotteiksi, niin tulevaisuus lupaa Suomessa periaatteessa hyvää.

    Olisiko seuraava haaste vaikkapa 120 miljoonaa mottia ja johtoasema uusien menestystuotteiden valmistajana?


    ritva.toivonen@ptt.fi