Ajankohtaista

Ammatillinen liikkuvuus auttaa kohtaanto-ongelmaan – tarvitaan joustavaa koulutusta ja työnhakijan yksilöllistä palvelua

Suomalaisten liikkuvuutta ammatista toiseen voidaan lisätä koulutustasoa nostamalla, luomalla joustavaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta sekä ennakoimalla paremmin tulevia osaamistarpeita, kertoo Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Tampereen yliopiston selvitys. Myös työnhakijoiden palvelua tulisi muuttaa yksilöllisemmäksi, jonka avuksi tutkimus ehdottaa uusia digitaalisia työkaluja.

”Ammatillinen liikkuvuus on erittäin tärkeää työvoiman kohtaannon ja saatavuuden kannalta. Se, kuinka helposti henkilö voi vaihtaa alalta ja ammatista toiseen määrittää, miten nopeasti talous kehittyy ja muuntautuu”, summaa professori Jari Vainiomäki.

Teknologinen murros ja globalisaatio muuttavat nopeasti työmarkkinoita. Ammatteja katoaa ja tilalle syntyy uusia, joissa vaaditaan uudenlaisia taitoja tai niiden yhdistelmiä. Samalla kohtaannon ongelmiin on alettu kiinnittää lisää huomiota: kohtaavatko työvoima ja avoimet työpaikat alueellisesti tai osaamisen puolesta?

Selvityksessä tarkasteltiin työvoiman ammatillisen liikkuvuuden tasoa ja kehitystä Suomessa sekä sen merkitystä työvoiman kohtaanto- ja saatavuusongelmien ratkaisemisessa. Aineistona olivat EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC) ja Tilastokeskuksen yhdistetty työntekijä-työnantaja-aineisto (FLEED) vuosilta 2004-2016.

Erot ammattien tehtäväsisällöissä este liikkuvuudelle

Ammatin vaihtamisen esteitä tarkasteltiin erityisesti ammattien tehtäväsisältöjen eron näkökulmasta.

Tutkimuksessa muodostettiin kahdenlaisia mittareita ammateissa vaadittaville taidoille. Näitä ovat yleiset tiedolliset taidot (luku-, lasku- ja kirjoitustaidot), ja eri ammattien tehtäväsisältöä kuvaavat viisi indikaattoria: ICT-taidot, johtaminen ja vuorovaikutus, itseorganisoituminen, kirjanpito ja myynti sekä edistyneet matemaattiset taidot.

Tulosten mukaan taitoerot estävät ammatillista liikkuvuutta, mutta tiedollisten taitojen erot vähemmän kuin erot ammattien tehtäväsisällöissä. Siirtymät ammattien välillä edellyttävätkin hyvin erilaisten taitojen kehittämistä, ja koulutuspolitiikassa tarvitaan monenlaisia ratkaisuja, riippuen henkilöiden lähtö- ja tavoiteammateista.

Koulutus tärkeässä roolissa

Tutkimus antaa monia politiikkasuosituksia ammatillisen liikkuvuuden edistämiseksi. Erityisesti koulutus on tärkeässä roolissa, sillä mitä korkeampi koulutus henkilöllä on, sitä sujuvammin hän siirtyy ammatista toiseen.

”Koulutustason nostaminen yleisesti ylläpitää ja lisää työntekijöiden työskentelymahdollisuuksia muuttuvissa ammateissa”, Vainiomäki sanoo.

Ammattien osaamisvaatimukset muodostavat merkittävän esteen ammatillisille siirtymille. Ammatillisen liikkuvuuden lisäämiseen tarvitaan siis sekä eri ammateissa vaadittavien taitojen täydennys- ja uudelleenkoulutusta että työmarkkinoilla kysyttyjen kokonaisten tutkintojen riittävää ja oikea-aikaista toteuttamista. Koulutustarjontaa tulee suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä TE-toimistojen, työnantajien ja työntekijöiden kanssa.

Työnhakijoiden palvelusta yksilöllisempää

TE-toimistoissa työnhakijoiden ohjauksesta, neuvonnasta ja töiden tarjoamisesta tulisi tehdä yksilöllisempää, jotta se huomioi hakijan osaamisen ja ammattien vaatimukset. Nyt tehty tutkimus tarjoaa tietoja ammattien taitovaatimuksista, jota voidaan soveltaa TE-toimistoissa työttömien tai ammatin vaihtoa haluavien ohjauksessa ja töiden tarjoamisessa.

Tietojen perusteella voidaan muun muassa arvioida mahdollisuuksia vaihtaa tietystä ammatista toiseen, ja sen avulla auttaa ammatinvaihtajaa etsimään uutta työtä. Tällaista ”hakukonetta” voitaisiin jo nyt pilotoida varsin edullisin kustannuksin.

Ammatillinen ja alueellinen liikkuvuus täydentävät toisiaan

Selvityksessä tutkittiin myös ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden välistä yhteyttä, mitä ei ole aiemmin tehty.

Ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden havaitaan tapahtuvan samanaikaisesti eli ne täydentävät toisiaan, mutta vaikutukset eivät ole erityisen suuria. Politiikkatoimet, jotka edistävät toista liikkuvuuden tyyppiä, edistävät siten jossain määrin myös toista. Ammattibarometriin pohjautuvien tarkastelujen mukaan kohtaanto-ongelma näyttäisi olevan enemmän ammatillinen kuin alueellinen, joten kohtaanto-ongelman ratkaisemisen kannalta ammatillinen liikkuvuus on  keskeisempää kuin alueellinen.

Tutkimusraportti ”Työvoiman ammatillisen liikkuvuuden osatekijät ja ohjauskeinot” on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi). Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Tampereen yliopisto ja Pellervon taloustutkimus.

 

Lue koko raportti täältä

 

Lisätietoja:

Professori Jari Vainiomäki, Tampereen yliopisto, jari.vainiomaki@tuni.fi, p. 050 318 5963