10.06.2010
2/2010: Metsä vastaa - mitä huudamme?
Pääkirjoitus
Suomen metsäsektori on murroksessa. Rakennemuutos on jatkunut jo pidempään, mutta vuoden 2009 lama nopeutti muutoksen etenemistä erityisesti metsäteollisuudessa. Muuttuva tilanne on pakottanut Suomen metsäsektorin toimijat entistäkin intensiivisemmin ajattelemaan metsien ja metsäsektorin tarjoamia uusia mahdollisuuksia. Tämän PTT-katsauksen tarkoituksena on koota yhteen metsäsektorin vaikuttajien ja alan asiantuntijoiden ajatuksia siitä, miltä metsäalan tulevaisuus Suomessa näyttää.
Viime aikoina metsäsektoriin liittyvässä julkisessa keskustelussa huomio on ollut metsäteollisuuden laitosten sulkemisessa. Keskittyminen sulkemisiin luo vääristyneen kuvan metsäalan todellisuudesta. Kuten Metsäteollisuus ry:n puheenjohtaja Kari Jordan tässä katsauksessa toteaa, Suomessa toimii edelleen hyvin suuri joukko metsäteollisuuden tuotantolaitoksia ja metsäteollisuus tarjoaa myös kasvumahdollisuuksia. Koko metsäklusterissa, joka käsittää paitsi metsätalouden ja -teollisuuden myös esimerkiksi metsäsektoriin liittyvien koneiden valmistuksen, tavoitteeksi on asetettu tuotannon arvon kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä.
Metsäsektori ei ole myöskään murroksessa ainoastaan Suomessa, vaan kehitys on osa maailmanlaajuista muutosta. Johtava metsäasiantuntija Jan Heino maa- ja metsätalousministeriöstä ja metsänhoitaja Jukka Tissari YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestöstä arvioivat artikkelissaan, että pysyäkseen kilpailussa mukana yksittäisten maiden ja niiden metsätoimialojen on entistä tarkemmin tarkasteltava kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä ja myös varauduttava jatkuvaan muutokseen. Kirjoittajat arvioivat Suomella olevan globaalissa kilpailussa selkeitä etuja. Tällainen on korkea osaamisen taso, mutta myös esimerkiksi talouspolitiikan vakaus ja hallittu yhteiskuntajärjestelmä, jotka eivät maailmalla ole itsestäänselvyyksiä.
Yksi Suomessa toimivan metsäteollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä on raakapuun hinta ja puumarkkinoiden toimivuus. Teollisuudessa puun energiakäytön lisääntymisen on pelätty paitsi nostavan puun hintaa myös heikentävän sen saatavuutta. MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen arvioi, että Suomen metsävarat mahdollistavat nykyistä huomattavasti monipuolisemman käytön, perinteisen metsäteollisuuden rinnalla. Metsävarojen monipuolista käyttöä edistää se, että kestävään kehitykseen ja erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat nousseet entistäkin tärkeämmiksi ja näihin kysymyksiin metsillä on tarjota vastauksia.
Metsien monipuolistuvasta käytöstä huolimatta perinteisen metsäteollisuuden ja metsänomistajien välinen riippuvuussuhde säilyy myös tulevaisuudessa. Puumarkkinoiden toimivuus kuvaa tämän suhteen tilaa. Muuttuvien kysyntätekijöiden lisäksi huomattavaa merkitystä markkinoihin on metsänomistajakunnassa tapahtuvilla rakenteellisilla muutoksilla. Metsänomistajakunta kaupungistuu ja ikääntyy, metsätilojen koko pienenee ja myös metsänomistukselle asetetut tavoitteet ovat muutoksessa. Monille metsänomistajista metsiin liittyvät taloudelliset tavoitteet ovat yksi monista tavoitteista. On myös metsänomistajia, jotka eivät osaa asettaa omistukselleen minkäänlaisia tavoitteita. Metsäntutkimuslaitoksen professori Risto Seppälä peräänkuuluttaakin uutta ajattelua metsien käyttöön. Seppälän mukaan metsänomistajien luontaisten erojen ottaminen metsienkäsittelyn yhdeksi lähtökohdaksi edellyttäisi metsien jakoa puuntuotanto-, monikäyttö- ja suojelumetsiin. Tällä vältettäisiin nykyinen resurssien tuhlaus, jossa kaikkia arvoja yritetään tuottaa samalla alueella.
Risto Seppälän mukaan Suomen metsäsektorilla on nyt edessään kausi, jonka aikana metsäteollisuuden vanhojen tuotteiden tuotanto jää pienemmäksi kuin mihin oli päästy jo vuonna 2000. Kasvua on siis haettava uusista tuotteista ja metsänkäyttömuodoista. Minkälaisia uusia tuotteita Suomen metsäsektori voisi sitten jatkossa tuottaa ja mihin menestys voisi perustua? Metsäteollisuus ry:n liiketoiminta- ja innovaatioympäristöjohtaja Antro Säilä arvioi metsäteollisuuden uusia tuotteita käsittelevässä artikkelissaan, että vaikka on epävarmaa mitkä tuotteet menestyvät jatkossa, varmaa on kuitenkin se, että tuotteiden on tuettava kestävän kehityksen toteutumista. Menestyspotentiaalia Säilä näkee erityisesti pakkaamiseen, puurakentamiseen ja biojalostamoihin liittyvissä toiminnoissa. Myös monet muut tämän katsauksen kirjoittajista mainitsevat nämä tulevaisuuden mahdollisuuksina. Kestävän kehityksen vaatimusten korostuminen lisää myös puun käyttöä energiantuotannossa. Muihin kuin puuraaka-aineeseen perustuvista käyttömuodoista kasvavana mahdollisuutena on Suomessa nähty erityisesti luontomatkailu. Lapissa matkailu onkin aluetalouden veturi ja se työllistää jo metsäsektoria enemmän. Luontomatkailun tarjoamista mahdollisuuksista tässä katsauksessa kirjoittavat professori Liisa Tyrväinen ja tutkija Maija Huhtala Metsäntutkimuslaitoksesta. Kirjoittajien mukaan luontomatkailulla voi olla paikallisesti merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Vaikutus kuitenkin vaihtelee alueittain ja vain osasta kohteista voi kehittyä menestyviä. Kirjoittajien mukaan Suomessa vaaditaankin nyt viisautta erottamaan ne kohteet, joihin kannattaa panostaa, niistä joille ei ole menestystä odotettavissa.
Biologisesti monimuotoiset metsät ja luonnonsuojelualueet voivat olla yksi luontomatkailun vetovoimatekijöistä. Monimuotoisuus sellaisenaankin voi kuitenkin tuottaa metsänomistajalle taloudellista hyötyä. Monimuotoisuuden suojeluun liittyviä taloudellisia kysymyksiä ja luonnonsuojelun taloudellista tehokkuutta pohtii artikkelissaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) pääekonomisti Joshua Bishop. Tärkeitä kysymyksiä, joita pitäisi pohtia, ovat esimerkiksi mitä halutaan tuottaa ja kenelle, miten suojelun laatua parannetaan samalla kun kustannuksia pienennetään, mikä on sopiva julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde ja miten suojelu voi olla entistä asiakaslähtöisempää. Koko maailmassa suuri osa suojelun rahoituksesta tulee nykyisin julkisista varoista. Bishop arvioi kuitenkin, että markkinaperusteisilla lähestymistavoilla voidaan lisätä suojelun tehokkuutta, jos suunnittelu ja toteutus toimivat. Metsiin liittyviä konkreettisimpia markkinalähtöisiä mekanismeja ovat sertifiointi, erilaiset maksut metsien tuottamista ekosysteemipalveluista, käyttäjämaksut sekä luontomatkailun tuottamat taloudelliset hyödyt.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) myötä monimuotoisuuden taloudellisesta arvosta on Suomessa alettu keskustella aiempaa enemmän ja myös metsien tarjoamien muiden ekosysteemipalveluiden kuten maiseman tai hiilensidonnan tuotteistamisesta on ryhdytty puhumaan. Konkreettiset toimenpiteet ovat kuitenkin vielä vähäisiä ja vaikutukset paikallisia. Yhdysvalloissa monimuotoisuuden ylläpitoa on tuotteistettu perustamalla ”biodiversiteettipankkeja”. Metsissään sijaitsevissa ”biodiversiteettipankeissa” metsänomistaja ylläpitää ja parantaa suojelua tarvitsevien lajien elinympäristöä maksua vastaan. Kun monimuotoisuuden taso saadaan lisättyä tietyn perustason yläpuolelle, metsänomistaja voi myydä pankistaan osuuksia esimerkiksi yrityksille, joiden kehityshankkeet vähentävät luontoarvoja jossain muualla. Yhdysvaltojen mallissa on vaaransa, mutta hyvin toteutettuna ja hyvin valvottuna siinä on paljon etuja ja olisi kokeilunarvoinen Suomessakin. Taloudelliset hyödyt olisivat hyvin paikallisia, mutta malli lisäisi metsänomistajien kiinnostusta luontoarvojen ylläpitoon ja monipuolistaisi metsistä saatavia tulovirtoja.
Tässä PTT-katsauksessa pääpaino on siinä minkälaista kansantaloudellista hyötyä metsät voivat suomalaisille tuottaa. Tavallisille suomalaisille metsät merkitsevät kuitenkin myös paljon muuta. Osa suomalaisista saa toimeentulonsa metsäsektorilta, kerrannaisvaikutukset tuntuvat vielä suuremman joukon elämässä, melkoinen joukko suomalaisista omistaa metsää ja lähes kaikki käyttävät niitä virkistykseen. Metsät tuottavat hyötyjä, joiden rahassa mittaaminen on vaikeaa, mutta joita ilman suomalaisten elämänlaatu olisi huomattavasti heikompi. PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne ja metsäekonomistit Matleena Kniivilä ja Anna-Kaisa Rämö arvioivat, että metsätaloudessa tulevaisuuden haasteena on erityisesti metsien erilaisten käyttömuotojen yhteensovittaminen. Kun erilaisia ekosysteemipalveluita halutaan samanaikaisesti, nousee esiin kysymys pitääkö ne tuottaa samalla hehtaarilla. Kirjoittajat kysyvätkin tulisiko metsätaloudessa erikoistua nykyistä enemmän siihen, että tietyllä alueella tuotettaisiin yhdenlaisten palveluiden ja tuotteiden yhdistelmää ja vastaavasti toisella alueella tuotettaisiin toisenlaista yhdistelmää.
Metsät ovat tarjonneet suomalaisille vuosisatojen ajan työtä, toimeentuloa ja virkistystä. Nyt suomalainen metsäala on suurimman rakennemuutoksen kourissa sitten 1800-luvun. Useat katsauksen kirjoittajista mainitsevat, että suomalainen metsäsektori on selvinnyt suurista muutoksista ennenkin. Kirjoittajat uskovat, että perinteisellä metsäsektorilla on merkitystä jatkossakin. Metsät ja metsäsektori tarjoavat myös monia vielä heikosti hyödynnettyjä mahdollisuuksia. Muutoksesta voi syntyä uutta kasvua.
Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara ja toimintaympäristö Suomessa on yleisesti ottaen hyvin metsäsektorimyönteinen. Metsät ovat keskeisessä roolissa yhä kasvavassa globaalissa vaatimuksessa kestävään kehitykseen. Suomalaiset ihmiset ovat maailman parhaiten koulutettuja ja meidän väitetään olevan innovatiivisia, joidenkin jopa luovasti hulluja. Parempia lähtökohtia metsien menestyksekkäälle ja kestävälle hyödyntämiselle tuskin on millään muulla maalla maailmassa.
Suomalainen metsä vastaa - kunhan tiedämme mitä sinne huudamme.
Metsäekonomisti Matleena Kniivilä
» Tilaa paperi- tai painoversio
« Takaisin
