Uutiset

Suomi on puun maa – vai betonin?

27.elokuu 2018
Maurizio Sajeva
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti Maurizio Sajeva

 

 

Ennen muuttoani Suomeen pidin paljon Alppien vuoriston tummista puurakennuksista. Luulin Pohjoismaistakin löytyvän samanlaista idyllistä tunnelmaa. Petyin kuitenkin huomatessani, että kivoista puurakennuksista oli kaupungeissa jäljellä vain pieni osa.

Puutuotteilla on myös muita hyötyjä esteettisen idyllin rakentamisen lisäksi. PTT:n tutkimuksen mukaan (vuodelta 2015) puutuotteiden pitkä elinkaari on erinomainen keino saavuttaa kasvihuone­kaasupäästöjen vähentämistavoitteet korvaamalla puulla energia­intensiivisempiä mate­riaaleja.

Puurakentamisen lisääminen pienentää rakennus­materiaalien valmistuksen kasvihuonekaasupäästöjä ja kasvattaa puutuotteisiin sitoutuvan hiilen määrää. Elinkaaren lopussa puutuotteen voi muuttaa bioenergiaksi. Hyvinvoinnin tueksi puutalot tarjoa­vat hyvää lämmöneristystä ja tervettä asuin­ympäristöä.

Asiantuntijoiden mukaan kestävästi tuotettua puuta riittää. Puumateriaalit ovat kevyitä ja kestäviä, joten ne vastaavat hyvin nykyisin tarpeisiin.Viime vuosina puunrakentamisen osuus rakentamisessa ei ole noussut merkittävästi. Uusia innovaatioita tarvitaan, jos vientiä halutaan lisätä.

Suurrakennusteollisuus arvioi, että kotimaiset tuotteet eivät varmuudella mene kaupaksi. Totuus on kuitenkin se, että puukerrostaloja on Suomessa tosi vähän ja niitä tuodaan jopa ulko­mailta asti. Välttämätöntä viennin edistämiseksi onkin ensin kotimaisten markkinoiden luominen.

Puurakentaminen tarvitsee tosin myös osaavaa suunnittelua. Tällä hetkellä vain pieni osa arkkitehdeistä ja insinööreistä uskaltaa ottaa riskin ja suunnitella puurakennuksia. Jos halutaan toivottuja innovaatiota ja muutosta, eri vaihtoehtoja pitäisi olla mahdollista toteuttaa sopivissa tilanteissa.

Suomella olisi mahdollisuus viedä ulkomaille parhaita puurakentamisen käytäntöjä, mutta joidenkin mukaan täällä luotetaan betonirakentamiseen. Minkä vuoksi?

Esille nousevat ainakin globaalit haasteet, eli pystyykö betoni vai puu saavuttamaan paremmin kestävää kehitystä? Kuinka paljon Suomessa olisikaan mahdollisuuksia viedä maailmalle, ei pelkästään alkutuotetta, vaan myös suunnittelu­taitoa ja erikoistuotteita? Tätä rajoittaa kuitenkin se, ettei yliopistoissa opiskella tarpeeksi puurakentamista.

Joskus kuvittelen, millainen Helsingin kaupungin siluetti olisi, jos ympäristössä olisi vähemmän betonia. Vanhan ajan kivirakennukset ja esteettiset puurakennukset voisivat tuoda kaupunkikuvaan toivottua estetiikkaa. Tämä on ehkä makuasia.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.8.2018