Julkaisut

90. Mauritius and Jamaica as Case Studies of the Lomé Sugar Protocol

2006

ISSN 1455-4623 (nid), ISSN 1796-4784 (pdf)
ISBN 978-952-5594-42-4 (nid), ISBN 978-952-5594-43-2 (pdf)

KALLE LAAKSONEN - PETRI MÄKI-FRÄNTI - MERI VIROLAINEN . 2006. MAURITIUS AND JAMAICA AS CASE STUDIES OF THE LOMÉ SUGAR PROTOCOL.  Pellervo Economic Research Institute Working Papers No. 90. p.40. ISBN 978-952-5594-42-4 (NID), ISBN 978-952-5594-43-2 (PDF), ISSN 1455-4623 (NID), ISSN 1796-4784 (PDF) 
 
ABSTRACT: The study examines the Sugar Protocol of the Lomé Conventions. Under the Sugar Protocol, the sugar exporting ACP countries were granted quotas, priced at an export price determined by the EU internal market. Inside quota, the EU/EEC paid the domestic market price of the EU for the sugar. The domestic price has been significantly higher than the world market price during the Conventions period. Because of the higher export price for the quotas, the ACPcountries have received higher export revenues. The sugar quota granted by the EU was 1.3 million tons in total.  The Sugar Protocol was signed by eighteen accepted ACP countries. The major beneficiaries of the quotas were Mauritius, Fiji, Guyana, Jamaica, and Swaziland. Estimates of the extra export revenue attributable to the Sugar Protocol vary from around $400 to $500 million at the beginning of the 21st century. The econometric part of the study suggested that Mauritius was the only country among the protocol countries in which the additional revenue from the sugar quota increased investment activity of the economy. The investments increased the productive capacity of the economy so that Mauritius also probably succeeded in making its economy structurally more diversified and less dependent on primary commodities.  
 
Key words: Sugar Protocol, the EU, the ACP-countries, the Lomé Convention  
 
KALLE LAAKSONEN - PETRI MÄKI-FRÄNTI - MERI VIROLAINEN . 2006. LOMÉN SOKERIPROTOKOLLA: MAURITIUS JA JAMAICA CASE TAPAUKSINA. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita nro. 90, 40
s. 
 
TIIVISTELMÄ: Tutkimuksessa tarkastellaan Lomé-sopimukseen liittynyttä sokeriprotokollaa. Sokeriprotokollaan kuuluville AKT-maille oli määritelty kiintiö, jonka mukaan maa voi viedä tuotetta EU-markkinoille sovitun hinnan mukaisesti. Sokeriviennille maksettu hinta oli EU:n sisämarkkinahinta, joka lähes koko tarkastelujakson oli selvästi maailmanmarkkinahintaa korkeampi. Kiintiöiden ja korkeamman hinnan vuoksi vientimaat saivat maailmanmarkkinoita korkeammat vientitulot. EU:n myöntämä sokerikiintiö oli yhteensä 1,3 miljoonaa tonnia.   Sokerikiintiö myönnettiin yhteensä 18 AKT-maalle, mutta suurimmat hyötyjät olivat Mauritius, Fidzi, Guyana, Jamaika ja Swazimaa. Maailmanmarkkinahinnasta riippuen saavutettu hyöty vaihteli vuosittain, mutta arvioiden mukaan vientitulojen nousu olisi vuosituhannen vaihteessa ollut 400 – 500 miljoonaa dollaria. Tutkimuksen mukaan Mauritius oli Lomén aikana kuitenkin ainoa AKT-maa, joka pystyi muuttamaan sokerista saadun lisätulon maan talouden kasvuksi ja kehitykseksi niin, että tuotantorakenne monipuolistui, eikä maa ole enää yhdestä perushyödykkeestä riippuvainen. Empiirisen tutkimuksen tulos oli, että sokerikiintiöstä saatu ylimääräinen hyöty vaikutti myönteisesti investointiaktiviteettiin.  
 
Avainsanat: Sokeriprotokolla, EU, AKT-maat, Lomé-sopimus  
 


Ladattavat tiedostot
tp90
Takaisin