Kansantalous

Kansantalous 2018 syksy

KANSANTALOUDEN TUTKIMUSRYHMÄ
13 syyskuu 2018

  • Eeva Alho, Naufal Alimov, Laura Ansala, Veera Holappa, Janne Huovari, Lauri Vuori, Juho Alasalmi, Peetu Keskinen, Kristina Tiitinen. PTT-ennuste: Kansantalous 2018/syksy. ISSN 1799-9340. Helsinki 2018.

    Noususuhdanne jatkuu vanhoin eväin

    Suomen talouden noususuhdanne jatkuu, vaikka kasvu hidastuukin tänä vuonna 2,6 prosenttiin ja ensi vuonna 2,4 prosenttiin. Maailmantalouden kasvun hidastuminen vähentää vientikysyntää. Rakentamisen vauhti hidastuu myös, koska rakentamisessa kapasiteetti alkaa olla täyskäytössä. Työllisyyden kasvu on ollut poikkeuksellisen nopeaa suhteessa tuotannon kasvuun, joten myös työllisyyden kasvu hidastuu. Työllisyystilanne kuitenkin kohenee edelleen ja työttömyysaste laskee 7 prosenttiin ensi vuonna. Maailmantalouden ylle nousseet riskit voivat päättää noususuhdanteen. Suurin uhka on kauppasota.

    Ennusteen erityisteema on tänä vuonna työllisyys. Pääset lukemaan erityisteeman klikkaamalla tästä (linkki).

    Katso talousennusteen kalvosarja (pdf) täältä.

    Euroalueen kasvu on hiipunut

    Viime vuonna nopeutunut maailmantalouden kasvu jäi odotuksia hitaammaksi alkuvuonna. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta tuotannon kasvu on hiipunut maailmantaloudessa. Näyttää siltä, että euroalueen talous ei pysty nopeaan kasvuun ilman erittäin otollisia olosuhteita. Kasvu hidastui sen jälkeen, kun euron arvo suhteessa muihin valuuttoihin oli vahvistunut ja öljyn hinta noussut viime vuonna. Viennin ja kulutuksen kasvu ovat olleet pettymyksiä, eivätkä investoinnitkaan lisääntyneet odotusten mukaisesti.

    Erityisesti euroalueen maiden viennin kasvu euroalueen ulkopuolelle on hidastunut. Tänä vuonna euron arvo suhteessa dollariin on heikentynyt, mikä tukee vientiä loppu-vuonna. Viennin kasvua rajoittaa kuitenkin se, että euroalueen suurimman vientimaan Saksan tuotanto on jo selvästi potentiaalisen tuotannon yläpuolella, ja kapasiteetin puute rajoittaa kasvua. 

    Euroalueella myös kulutuskysynnän kasvu on ollut heikkoa työttömyyden laskusta ja palkkojen noususta huolimatta. Saksalaiset kotitaloudet ovat lisänneet ennestäänkin suurta säästämistään, ja monissa euroalueen maissa korkea velka-aste hidastaa kulutuksen kasvua.

    Kasvun hidastumisesta huolimatta hinnat ovat nousussa, vaikka tämä ei vielä pohjainflaatiossa näykään. Euroopan keskuspankki joutuukin tasapainoilemaan hidastuvan kasvun, nousevan inflaation, euromaiden erilaisen taloustilanteen ja määrällisen elvytyksen lopettamisen kanssa. Maiden väliset erot inflaatiovauhdissa ja siten mahdollisuudet ohjauskoron nostolle vaihtelevat. EKP on viestinyt odottavansa ohjauskoron pysyvän nollassa ainakin kesän 2019 yli. Erityisesti talouskasvun vakaudessa on eroja maiden välillä, minkä vuoksi liian aikaista kasvun tukahduttavaa rahapolitiikan kiristämistä vältetään.

    Elvyttävä rahapolitiikka on mahdollistanut lisäaikaa eurojärjestelmän kehittämiselle ja antanut euromaille tilaisuuden laittaa taloutensa kuntoon. Kuitenkaan rakenteellisia uudistuksia ei ole tehty riittävästi. Esimerkiksi Italian velkaongelma ja vastahanka finanssipolitiikan säännöistä ovat ratkaisematta, mikä näkyy kohonneena riskipreemiona ja epävarmuutena markkinoilla.

    Yhdysvallat velkaantuu itsensä kasvuun 

    Yhdysvaltojen kasvu sen sijaan on nopeutunut erittäin ekspansiivisen finanssipolitiikan myötä. Veronalennukset ja reilusti alijäämäinen budjetti lisäävät tuotannon kasvua merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Arviot vaikutuksista vaihtelevat, mutta niiden arvioidaan tuovan bkt:seen yhteensä noin 0,8-1,6 prosenttia lisää tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana. Suurimmillaan vaikutus on tänä ja ensi vuonna. 

    Yhdysvaltojen kasvu yltää tänä vuonna 2,8 prosenttiin ja ensi vuonnakin vielä 2,6 prosenttiin olettaen, etteivät kauppakiistat pahene. Verouudistuksen pysyvät vaikutukset ovat kuitenkin varsin pieniä, joten niiden aiheuttama julkisen talouden alijäämä täytyy korjata tulevina vuosina, mikä alkaa hidastaa talouden kasvua lyhyen ajan kasvuvaikutusten jälkeen. Yhdysvaltojen nopea kasvu löysän finanssipolitiikan, alhaisten reaalikorkojen ja regulaation purkamisen seurauksena on myös lisännyt Yhdysvaltojen talouskehitykseen liittyviä riskejä.

    Kauppasota pysäyttäisi kasvun

    Suurin riski Yhdysvaltojen ja koko maailmantalouden kasvulle on Yhdysvaltojen lietsoman kauppasodan uhka. Talouden ylle on kerääntynyt muutenkin poikkeuksellisen paljon tummia pilviä. Brexit-neuvotteluissa pitäisi edetä, muuten yritykset alkavat sopeuttaa omaa toimintaansa pahimman vaihtoehdon varalta. Yhdysvaltojen vahva talouden veto voi tuoda ongelmia nouseville talouksille. Yhdysvaltojen korkojen nousu kääntää helposti pääomavirtoja pois kehittyvistä maista, kun ne ovat muutenkin herkkiä riskeille, joita kestämättömästä velkaantumiseen johtaneesta taloudenpidosta aiheutuu. Ongelmat ovat konkretisoituneet jo Turkissa ja Argentiinassa.

    Trumpin hallinnolla on käynnissä monia kauppakiistoja. Nafta-neuvotteluissa on päästy eteenpäin, mutta ei vielä maaliin. EU:n ja Yhdysvaltojen kiistoissa on otettu aikalisä. Pahin uhka maailmantaloudelle tulee Kiinan ja Yhdysvaltojen välisestä kauppakiistasta, joka on edelleen kärjistymässä.

    Nykyisin voimassa olevilla noin 50 miljardin kauppaa vaikuttavilla tulleilla ei vielä ole kovinkaan suurta vaikutusta maailmantalouden kasvuun. Uhatuilla korotuksilla, jotka lisäisivät tullien kohteeksi 200 miljardin arvosta tuontia kumpaakin suuntaan, alkaisi jo olla vaikutuksia. Kiistojen kärjistyminen kunnon kauppasodaksi vaikuttaisi maailmankauppaan ja -talouteen merkittävästi. Suurimmat vaikutukset näkyisivät kauppavirroissa. Vaikutuksia tuotantoon ja hyvinvointiin on sen sijaan vaikeampi arvioida. Tullien alaisia tuotteita voidaan vaihtelevasti korvata omalla tuotannolla tai tuonnilla maista, joita tullit eivät koske.

    Mallilaskelmat Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodan vaikutuksista osoittavat, että 25 prosentin tulli koko Kiinan ja Yhdysvaltojen väliselle kaupalle veisi Yhdysvaltojen bkt:sta noin 1,5 prosenttia. Koko maailmankauppaa koskeva kauppasota, jossa tullit nousisivat yli 30 prosenttiin, vähentäisi maailman bkt:ta noin 2-4 prosenttia.

    Lyhyellä aikavälillä vaikutukset voisivat kuitenkin olla tätä suuremmat. Nykyinen globaali tuotantoketju on varsin monimutkainen, eikä sitä siirretä hetkessä uusille reiteille, jos kauppasota katkoo nykyisiä ketjuja. Investoinnit kärsisivät myös varmasti, koska epävarmuus tulevasta lisääntyisi.

    Lisäksi kauppasodan riskejä kasvattaa Kiinan talouden velkaantuneisuus. Kiinan yrityssektorilla on paljon velkaa, ja kasvunäkymien hiipuminen vaikuttaa yritysten velkakestävyyteen. Kauppasota voisi laukaista Kiinassa finanssikriisin, joka säteilisi laajalti muualle maailmaan.

    Euroopasta löytyisi varmasti myös Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasodan voittajia, mutta kokonaisuutena myös Eurooppa kärsisi. Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kauppa on osa eurooppalaisten yritysten tuotantoketjuja. Yhdysvaltojen ja Kiinan talouskasvun hidastuminen söisi myös euromaiden vientimarkkinoita. Täytyy myös muistaa, että globaalisti Yhdysvaltojen alijäämän vastapuoli ei ole Kiina vaan euroalue, erityisesti Saksa.

    Vienti vetää, kunhan kauppasota vältetään

    Suomen vienti kasvoi viime vuonna selvästi nopeammin kuin maailmankaupan kysyntä. Tänä vuonna Suomen viennin kasvuluvut ovat tulleet reippaasti alas samalla, kun maailmankaupan kysynnän kasvu on hiipunut. Tänä vuonna viennin kasvu jää selvästi heikommaksi kuin viime vuonna, koska suurin hyöty vientikapasiteetin lisäysinvestoinneista on jo saavutettu. Vienti kasvaa tänä vuonna noin 3,5 prosenttia.

    Ensi vuonna viennin kasvuluku on hieman korkeampi, 4,5 prosenttia. Maailmankaupan perusvire pysyy edelleen kohtalaisen hyvänä, ja ensi vuodelle ajoittuu kaksi merkittävää risteilyalusluovutusta. Palkankorotukset ja inflaatio ovat yhä Suomessa pienemmät kuin kilpailijamaissa, joten Suomen hintakilpailukyky paranee edelleen. Viennin kasvulle ei siis pitäisi olla esteitä, kunhan kauppasodan uhka vältetään.

    Tuotannolliset investoinnit jääneet vähäisiksi

    Suomen kasvu on ollut varsin investointivetoista, mutta investointien veto on hidastu-massa. Tänä vuonna investoinnit kasvavat 3 prosenttia ja ensi vuonna 3,5 prosenttia. Erityisesti rakennusinvestoinnit ovat lisääntyneet ja rakentamisen taso on jo niin korkea, että kapasiteettirajoitteet alkavat tulla vastaan.

    Suomessa investoinnit ovat painottuneet vahvasti rakentamiseen. Rakentamisen taso on Suomessa kansainvälisesti varsin korkea, selvästi korkeampi kuin esimerkiksi euroalueella keskimäärin. Nykyisen noususuhdanteen investointien kasvu on tullut pääosin rakentamisesta, ja varsinkin asuinrakentamisesta. Asuntotuotannon kasvu on tullut tarpeeseen, mutta muuten investointien tilanne ei ole kovin valoista.  

    Kone- ja laiteinvestointien taso on edelleen varsin matala, selvästi alhaisempi kuin euroalueen maissa keskimäärin. Kone- ja laiteinvestointien kasvu näyttää myös uusimpien tietojen valossa selvästi vaisummalta kuin miltä aiemmin näytti. Lisäksi aineettomissa investoinneissa, eli pääasiassa tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa suunta näyttää edelleen huolestuttavalta. Taso on selvästi laskenut elektroniikkateollisuuden alamäen myötä, eikä odotettua käännettä kasvuun ole vieläkään tapahtunut. 

    Teollisuuden investointiaste onkin Suomessa matalammalla kuin Länsi-Euroopassa keskimäärin. Nykyisellä investointirakenteella työn tuottavuuden kasvattaminen on haastavaa ja aiheuttaa huolta lisäarvon tuottamisesta jo lähitulevaisuudessa.

    Työllisyyden kasvu hidastuu

    Viimeaikainen hyvä talouskasvu on lisännyt työvoiman kysyntää voimakkaasti, ja kaikilla päätoimialoilla odotetaan työllisyyden kasvavan edelleen myös ensi vuonna. Työllisyys on kasvanut viime kuukausina jopa tuotantoa nopeammin ja koko vuonna työllisyys kasvaa noin tuotannon kasvun tahtiin. Näin ei voi pitkään jatkua, sillä normaalisti työllisyys kasvaa tuotantoa hitaammin, koska työn tuottavuus paranee. Työllisyyden kasvu hidastuukin ensi vuonna selvästi tämän vuoden tahdista. Tänä vuonna työllisten määrä kasvaa reilut 60 000 ja ensi vuonna noin 30 000. 

    Vaikka tietyillä aloilla, kuten rakentamisessa, on hankaluuksia löytää osaavia työntekijöitä, työvoiman tarjonnan kasvu pitää työllisyyskehityksen hyvänä vielä toistaiseksi. Työvoiman määrä on viime aikoina kasvanut selvästi etenkin ikääntyneiden keskuudessa, nuorten kohdalla kasvu on ollut hitaampaa. Monissa ikäryhmissä, erityisesti keski-ikäisissä, on vielä varaa kasvattaa osallistumisastetta, eikä työvoiman määrällinen tarjonta vielä rajoita työllisyyden kasvua merkittävästi.

    Hyvä työllisyyskehitys on vihdoin alkanut näkyä työttömyyden selvänä laskuna ja ensi vuonna työttömyysaste laskee noin seitsemään prosenttiin. Työttömyys on kuitenkin jo varsin lähellä ns. rakenteellista tasoaan, ellei jopa sen alapuolella, mikä herättää kysymyksiä tilanteen kestävyydestä. On kuitenkin syytä muistaa, että arviot rakennetyöttömyyden tasosta ovat varsin epävarmoja ja nousukaudella työttömyyden pitääkin alittaa rakenteellinen työttömyys selvästi. Lisäksi jos talouskasvu jatkuu vahvana ja työmarkkinoiden kohtaanto paranee, myös rakenteellisen työttömyyden taso voi alentua.

    Työllisyyskehityksestä ja sen vaikutuksista julkiseen talouteen enemmän ennusteen erikoisteemassa.

    Hintojen nousu syö ostovoimaa

    Työllisyyden kasvun lisäksi kotitalouksien ostovoimaa lisäävät palkankorotukset. Kun kilpailun työvoimasta kasvaa, tulee sopimuskorotusten päälle aiempaa useammin henkilö- tai yrityskohtaisia korotuksia. Tänä vuonna ansiotaso kasvaa 1,9 prosenttia ja ensi vuonna 2,5 prosenttia. Tämä on selvästi enemmän kuin mihin viime vuosina on totuttu. 

    Reaalisesti palkkatason nousu ei kuitenkaan ole kovin nopeaa, sillä samaan aikaan kuluttajahintojen nousu nopeutuu. Inflaatio kohoaa viime vuoden 0,7 prosentista 1,4 prosenttiin tänä vuonna ja vuonna 2019 hinnat nousevat 2 prosenttia. Hintojen nousu on seurausta ruuan, asumisen sekä energian hintojen noususta. Lisäksi veronkorotuksilla on suuri vaikutus hintojen nousuun tänä vuonna. Pohjainflaation vauhdittuminen on vielä tänä vuonna heikkoa, mutta ensi vuonna hintojen nousu on laaja-alaisempaa. Sekä palkkojen että hintojen nousu on Suomessa edelleen hitaampaa kuin kilpailijamaissa.

    Ostovoiman kasvua hillitsee myös tulonsiirtojen ja verojen vaikutus, varsinkin tänä vuonna. Vaikka työllisten määrän kasvulla on ollut suuri vaikutus palkkasumman kasvuun, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot eivät kasva samaan tahtiin. Työllistymisen myötä kotitalouksien saamien tulonsiirtojen määrä laskee, ja verot vievät aiempaa suuremman osan tuloista.

    Kotitalouksien kulutus kasvaa tänä vuonna reaalisen ostovoiman tahtiin 2 prosenttia. Ensi vuonna kasvu hidastuu 1,7 prosenttiin, kun työllisyyden kasvun hidastuminen näkyy tulojen kasvussa.

    Julkinen talous tasapainottuu

    Julkisen talouden lyhyen aikavälin tasapaino-ongelma on talouden kasvun ja julkisen talouden leikkausten myötä poistumassa. Työllisyyden kasvu on lisännyt verotuloja suoraan ja välillisesti kulutuksen kasvun kautta, myös eläke- ja työttömyysturvan maksutulot ovat lisääntyneet. Ensi vuonna koko julkisen sektorin rahoitusjäämä on hyvin lähellä nollaa.

    Kuntatalous on ollut jo käytännössä tasapainossa. Kahtena viime vuotena kuntien tulot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin menot. Menot jopa laskivat viime vuonna. Kunnat ovat alkuvuodesta lisänneet niin menoja kuin investointejakin. Kuntien toiminta saakin tänä ja ensi vuonna julkisen kulutuksen kasvuun. Toisaalta kuntien rahoitusjäämä heikkenee viime vuodesta, mutta pysyy kuitenkin julkisen talouden suunnitelman tavoitteen raameissa.

    Valtion talous on julkisen sektorin alijäämäisin osa, mutta myös se on tasapainottumassa nopeasti. Ensi vuonna valtiontalous saavuttaa suurin piirtein keskipitkän aikavälin tavoitteen korkeintaan -0,5 prosentin nimellisestä rahoitusjäämästä.

    Noususuhdanteessa julkisen talouden pitäisi varautua tuleviin laskusuhdanteisiin. Valti-on ensi vuoden budjettia onkin kritisoitu siitä, että valtion rahoitusjäämä on ensi vuonna edelleen negatiivinen ja koko julkisen talouden rahoitusjäämä on vasta tasapainossa.

    Julkisen talouden tasapaino ei kuitenkaan ole yhtä kuin kansantalouden tilinpidon rahoitusjäämän nolla. Koska kansantalouden tilinpidossa investoinnit lasketaan menoiksi, julkinen talous voi olla negatiivisella rahoitusjäämällä tasapainossa, kunhan julkiset investoinnit ovat tuottavia. Tämän takia EU:n finanssipolitiikan säännöissä julkisen talouden tavoitteena ei ole nollarahoitusjäämä vaan suhdannekorjattuna -0,5 prosentin rahoitusjäämä suhteessa bkt:seen.

    Tämän tavoitteen yli mennään todennäköisesti jo tänä vuonna, ja ilman käännettä huonompaan ollaan ensi vuonna tavoitteen yli selvästi. Myös julkisen talouden velkasuhde on laskussa, ja alittaa EU:n velkasäännön rajan 60 prosenttia suhteessa bkt:seen tänä vuonna.

    Pidemmän aikavälin julkisen talouden haasteet eivät ole poistuneet. Väestön ikääntymisen myötä kasvavat menot lisääntyvät tulevina vuosina. Lisäksi lähivuosille on tulossa massiivisia puolustushankintoja. Paras tapa varautua näihin haasteisiin olisi nostaa työllisyysastetta muiden Pohjoismaiden ja Saksan tasolle noin 75 prosenttiin.

    Keinoja työllisyysasteen nostamiseen olisivat nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, perhevapaauudistus ja ikääntyvien pitäminen pidempään työmarkkinoilla. Lisäksi työmarkkinoiden toimintaa olisi syytä edelleen tehostaa. Palkkamalttia olisi syytä yhä harjoittaa sopimuskorotuksissa, kunnes työttömyysaste on noin 5 prosentissa.