Ajankohtaista

"WTO ei olekaan hyvä köyhille?, Perttu Pyykkönen 29.12.2008

  •                                               MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

    Valtakunnan päälehdessä oli viikko sitten kaksi kansainvälisiin maatalousmarkkinoihin liittyvää isoa juttua. Toinen oli yliöartikkeli, jossa intialainen kansalaisjärjestöaktivisti kritisoi Intiaa siitä, että se on rapauttanut maatalouden tuotantopohjan keskittymällä jalostusarvon kasvattamiseen vientiä tavoitellessaan. Toinen oli uutinen YK:n ruokavaltuutetun raportista, jossa kritisoidaan sitä, että maatalouskaupan avautuminen ei ole hyödyttänyt maanviljelijöitä eikä maailman köyhiä. Hyödyn ovat saaneet teollinen maatalous ja välikädet.

    Maailmankaupan vapauttamista on iät kaiket perusteltu kehitysmaiden aseman parantumisella. Kunhan rikkaat länsimaat vain lopettavat maatalouden tukemisen ja poistavat tuonnin esteet, niin kehitysmaiden tuotteille tulee lisää tilaa maailmanmarkkinoilla, niiden maataloustuotanto kasvaa ja kehittyy, ja maat vaurastuvat.

    Viimeistään maailmanmarkkinoiden viimeaikainen myllerrys on kuitenkin osoittanut, että tämä kehityskulku ei olisi kovinkaan todennäköinen. Hyötyjiä eivät suinkaan olisi maailman köyhimmät, vaan isot vientituottajat, jotka ovat taloudellisessa kehityksessään jo pidemmällä. Brasilia on paras esimerkki tästä.

    Yksi syy WTO-neuvotteluiden kariutumiseen onkin kenties se, että kaupan vapauttamisen vaarat on huomattu. Osa niistä maista, jotka tähän asti ovat olleet voimakkaimpia vapaakaupan puolestapuhujia, on kääntänyt kelkkaansa. Aiemmin ne ovat kritisoineet länsimaita niiden tuontitulleista, joilla on suojattu omaa tuotantoa. Nyt ne käyttävät itse samaan tarkoitukseen vientiveroja. Asetelmat neuvotteluissa ovat siis muuttuneet. Jos eivät nyt aivan päälaelleen, mutta paljon kuitenkin.

    Molemmissa artikkeleissa korostettiin ruuantuotannon omavaraisuuden tärkeyttä. Omavaraisuuden kohottaminen vaatii väistämättä sitä, että maataloutta elinkeinona tuetaan. Viljelijätukea varmasti tarvitaan, mutta köyhien maiden näkökulmasta myös elinkeinon yleisiin edellytyksiin, infrastruktuuriin ja koulutukseen pitää panostaa. Siinä riittää työsarkaa meille länsimaillekin.

    Kuten intialainen aktivisti totesi, ruuantuotannon omavaraisuus on myös mahdollisuus kansantalouden kehittymiselle. Perusta pitää olla kunnossa ennen kuin voi hypätä moderniin tietoyhteiskuntaan. Kun ruuantuotannon omavaraisuus ja siihen liittyvä ruokaturva nousevat tärkeämmälle sijalle kansainvälisillä foorumeilla, voidaan yhteinen sävel neuvotteluissa löytää helpommin.


    perttu.pyykkonen@ptt.fi