Uutiset

Veretön vallankumous - Italia-blogisarja osa 3

18.tammikuu 2019

Italian talous on vuodenvaihteen 2018-2019 kuumia puheenaiheita. Mutta mitä uutisotsikoiden takana piilee? Jotta Italian tämän hetken poliittista tilannetta ja viiden tähden liikkeen rakettimaista nousua voisi täysin ymmärtää, on katsottava, mitä maan lähihistoriassa on tapahtunut ja miten maan vanha systeemi toimi. Roomalaissyntyinen metsäekonomistimme Maurizio Sajeva kartoittaa blogisarjassaan Italian tarinaa omista 1980-luvun opiskelijavuosistaan tämän päivän poliittiseen kuohuntaan. Tämä on sarjan 3. osa, jossa Italian nykypäivää ja ihmisten mielipiteitä nykyhallinnosta peilataan viime vuosikymmenten historiaan. Sarjan edelliset osat ovat täällä (linkki) ja täällä (linkki).

Kuva: Revol Web (CC-BY-SA 2.0)

Viiden tähden liike päätyi poliittisen taipaleensa aluksi oppositioon, mutta viime vaaleissa se keräsi 32 prosentin saaliin. Uudet, nuoremmat poliitikot hylkäsivät parlamentin jäsenistä käytetyn vanhan tittelin ”onorevole”, ja kutsuvat itseään vain ”kansalaisiksi”. Grillo itse on sittemmin jo väistynyt taka-alalle ja palannut lavoille. Mutta hänellä on uusi ongelma: nyt hänen pitäisi tehdä pilaa myös näistä uusista poliitikoista, jos hän mielii jatkaa viihdyttäjän uraansa.

Se oli veretön vallankumous: vanhat puolueet hävisivät ja populismi voitti. Kuten jotkut sanoivat, jos populismi tarkoittaa, että kansalaisia kuunnellaan ja heidän ongelmiaan ratkotaan, niin siinä tapauksessa tervetuloa! Monien silmissä näytti siltä, että poliitikot laskeutuivat vihdoinkin alas Olympos-vuoreltaan, ja ainakaan heidän viestinsä ei enää ollut vain ”äänestäkää minua”. Opiskelijoita ja työntekijöitä kutsuttiin ministeriöihin ehdottamaan ratkaisuja, ja vanha ”vahva mies” -idea hylättiin. Tämä oli jotain uutta.

Onko uusi liike sitten täydellinen? Ei. Jotkut heidän asenteistaan ovat ongelmallisia ja esityksensä liian jyrkkiä. Yksi tällainen on malli kansalaispalkasta. Sen vika ei ole, että se muka passivoisi ihmiset sohvalle, vaan siihen liittyvä ehto, että jos ihminen kieltäytyy kolmesta työtarjouksesta, hän menettäisi turvan pysyvästi. Samoin kävisi, jos työntekijä irtisanoutuu itse. Entä jos ihminen voi huonosti työssään ja haluaa etsiä uutta?

Lisäksi työttömyyskorvauksen tasoa on laskettu, ja summa ei yksinelävillä nouse 780 euroa suuremmaksi. Sillä ei Rooman tai Milanon kaltaisissa isoissa kaupungeissa tee juuri mitään. Lisäksi saajalta vaaditaan, että tämä työskentelee kahdeksan tuntia viikossa yleishyödyllisissä töissä. Tästäkään käytännöstä en ole samaa mieltä. Työnteosta pitää maksaa palkka. Oikeudenmukaisempi tapa olisi, että he saavat työttömyyskorvauksen päälle työstään tuntipalkan.

Italiassa vaivaa kuitenkin pelko siitä, että korvauksen saajat siirtyisivät harmaan talouden piiriin. Harmaa talous ja rikollisuus ovat ongelma monin paikoin, kuten Napolin, Rooman ja Milanon lähiöissä, joita vaivaa näköalattomuus ja kehno koulutustaso. Silti katson, että luottamus ja motivointi toimisivat kireää kontrollia tehokkaammin.

Historia selittää viiden tähden suosiota

Mutta kaiken taustalla vaikuttaa se, että ihmiset ovat jo kauan kaivanneet maan hallinnolta rehellisyyttä ja korruption puhdistamista. Viiden tähden liikkeen säännöt sallivat henkilön toimia politiikassa vain kaksi kautta, millä on haluttu poistaa ammattipoliitikkojen kasti. Hallitus on myös sanonut, että sille tärkeitä ovat pienyritysten menestys ja työntekijöiden hyvinvointi. Uusinta hallitusohjelmaa on kuvailtu oikeistolaisen Legan mukanaolosta huolimatta varsin vasemmistolaiseksi, koska se sisältää sellaisia perinteisesti vasemmiston listalle kuuluneita asioita, kuten pienyritysten tukeminen ja ympäristöpolitiikan korostaminen, esimerkiksi uusiutuvan energian lisääminen. Tällaisia arvioita on esitetty jopa vanhan vasemmiston piiristä, kuten parlamentista pudonneen kommunistisen PRC-puolueen taholta.

Tämä herättää kysymyksen siitä, kenen intressejä edellinen, keskustavasemmistolaisen pääministeri Matteo Renzin hallitus ajoi? Veteraanipoliitikko Pierluigi Bersani perusti keskustavasemmistosta eroamisensa jälkeen uuden pienen vasemmistolaisen puolueen ja totesi Renzistä, että ”he sahasivat oman oksansa”.

Kun arvioidaan Italian tilannetta ja maan korkeaa velkaantumisastetta, yleisesti hyväksyttyjä havaintoja ovat, että korruptio, harmaa talous sekä veropetokset kuluttavat todella paljon varoja. Joissain arvioissa yksistään veropetosten hinnaksi on laskettu 250–270 miljardia euroa eli 18% BKT:sta. Tällä summalla voitaisiin kasvattaa taloutta investointien kautta ja/tai vähentää velkaa. Jos tähän lisätään harmaa talous ja muu rikollinen toiminta, saavutetaan 540 miljardin euron summa. Reilumpi varallisuuden jako kasvattaisi taloutta, koska pienituloisilla on taipumus kuluttaa suhteessa enemmän kuin rikkailla.

Italia on rikas maa, mutta valitettavasti rikkauksia on käytetty huonosti. Nykyhallitus sanoo pyrkivänsä vähentämään korruptiota sekä rakentamaan reilumpaa valtionhallintoa ja taloutta, jotta varoja investoitaisiin tehokkaammin. Tukea on jo annettu pienyrityksille, joiden varaan Italian taloutta on suurelta osin rakennettu. On tosin epäilty, käykö uudenkin hallituksen kanssa samoin kuten aiempien vaalivoittajien, jotka häipyivät pian julkisuudesta ja keskittyivät selittämään, miksi annettuja lupauksia ei voitukaan täyttää.

Toisaalta uusi hallitus on lisännyt toimintansa läpinäkyvyyttä mm. sosiaalisen median kautta tehtävällä viestinnällä. Ministerit kulkevat busseilla ja lentävät turistiluokassa yksityiskoneiden sijaan. Viiden tähden liike peruuttikin edellisen hallituksen päätöksen uuden virkalentokoneen hankkimisesta – kone oli saanut kansalta pilkkanimen ”Air Force Renzi”.

Rehellisyys ja luottamus Suomen valtteja

Historian kokemuksista löytyy myös osaselitys Italian ja EU-komission eripuralle. Italiassa herättää esimerkiksi yhä katkeruutta 2011 Mario Montin hallituksen komission vaatimuksesta tekemä eläkereformi, joka jätti osan eläkeläisistä tyhjän päälle. Monia italialaisia ihmetyttää, miksi Euroopassa ei nyt ollakaan tyytyväisiä, kun maa yrittää kitkeä rikollisuutta, korruptiota ja epävarmuutta – kaikki asioita, joista sitä on viime vuosikymmeninä nimenomaan moitittu.

Italian nykyhallitus katsoo, että jos usko demokratiaan halutaan säilyttää, sen on pyrittävä toteuttamaan, mitä se lupasi ennen vaaleja. Hallinto myös yrittää vaikuttaa Euroopan unionin linjaan, jota on Italiassa kritisoitu siitä, että se on liian keskittynyt rahaan eikä ihmisten hyvinvointiin. Kun puhutaan Italian taloustilanteesta ja uudesta populistisesta hallinnosta, joka haluaa rikkoa sääntöjä, olisi hyvä muistaa tämä tausta. Mielestäni olisi siis hyvä edistää Italian isoa systeemin muutosta - toki rakentavalla kritiikillä - ja ymmärtämällä tarkemmin maan historiaa.

Kun kysyin Suomessa työskenteleviltä ulkomaalaisilta, miksi he tulivat lämpimistä maista Suomen kylmyyteen ja pimeyteen, avaintekijöitä näyttävät olevan alhainen korruption taso, turvallisuus, rehellinen ja luottamukseen perustuva kulttuuri sekä yhteiskunnallinen ja talouden vakaus. Luultavasti italialaisetkin kaipaavat juuri tätä, mutta vanha poliittinen kulttuuri ei osannut tai halunnut sitä luoda.

Toisaalta keskustellessani suomalaisten kanssa tuli esille, että eniten heitä huolestuttaa, jos Italiasta alkaisi uusi ”Kreikan kriisi”, joka voisi aiheuttaa kaikille maille lisäkustannuksia. Ymmärsin, että populistiset puolueet nähdään huijareina, jotka käyttävät hyväksi ihmisten pettymystä, lupaavat paljon, eivätkä lopulta saa paljoakaan aikaan. Myös pelätään, että uusi hallinto olisi lähellä äärioikeistoa. Toisaalta kun historiaa tutkaillaan, lupauksien ja niiden pettämisen mekanismi on toteutunut Italiassa kerta toisensa jälkeen. Uusi hallinto nyt ainakin on lähtenyt toteuttamaan lupaamaansa.

Usein minulta on kysytty, minkä takia tuli edes mieleen muuttaa Roomasta Suomeen. Voisin vastata erään toisen italialaisen sanoilla. Hän kommentoi viime vuonna sosiaalisessa mediassa, että yllä lueteltujen syiden takia Suomessa viihtyy erittäin hyvin - mämmistä huolimatta.

Maurizio Sajeva

Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti