Uutiset

Taloustutka: Vaikuttavuus syntyy yhteistyöstä

26.helmikuu 2018
Iiro Jussila
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

  • Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja. Twitter: @iirojussilaPTT

    Sijoittamisesta tuttu tuotto-odotusajattelu on levinnyt yritysmaailmasta julkisiin organisaatioihin. Käytetyt termit vain ovat erilaiset. Rahallisen tuoton sijasta eurot laitetaan likoon vaikuttavuuden puolesta. Esimerkiksi sotessa vaikuttavuus kertoo, kuinka paljon terveyttä ja hyvinvointia on aikaansaatu käytettyä rahayksikköä kohti.

    Akateeminenkaan maailma ei ole tältä välttynyt. Tutkimusten onnistumista arvioidaan sen perusteella, millaisia vaikutuksia niillä yhteiskunnassa on. Arviointi on vaikeaa siksi, että vaikuttavuus syntyy tutkimustiedon ja muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja usein pitkän ajan kuluessa.

    Vaikeus ei kuitenkaan voi olla syy jättää arviointia tekemättä. Miten sitten pitäisi toimia?

    Ensin pitää ymmärtää niin sanottu tiedon arvoketjusuhde. Tutkimustieto toimii raaka-aineena organisaation tuotantoprosessissa, esimerkiksi kun eduskunta säätää lakeja, järjestö laatii toimintaohjeita tai yritys uudistaa käytänteitään. Keskeistä on tietoa tuottavien asiantuntijoiden ja tietoa käyttävien päätöksentekijöiden vuorovaikutus – tai sen puute.

    Tiedon tulevaa käyttöä palveleva tasokas tutkimus luo edellytyksiä vaikuttavuudelle. Tiedon tuottajien on siis oltava tekemisissä tiedon käyttäjien kanssa ymmärtääkseen näiden tarpeet: tarvitaanko ratkaisuja ongelmiin, tietoa ongelmien hahmottamiseksi vai kenties yleistä valistamista. Toisaalta tiedon tuottajien on käytettävä tutkimuksen tavoitteiden edellyttämiä menetelmiä, pyrittävä objektiivisuuteen ja alistettava oma tekemisensä toisten asiantuntijoiden kritiikille. Muuten kyse ei ole tutkimustiedosta vaan jostain muusta – ja asiantuntijuuden hyödyt menetetään.

    Tiedon hankkijat ovat vaikuttavuuden kannalta paljon vartijoina. Riippumatta siitä kuinka tasokasta tieto on, ei sillä voi olla vaikutuksia, jos sitä ei haluta tai osata käyttää. On yleensä tutkimuksen rahoittajankin intresseissä huolehtia siitä, että tieto päätyy käyttöön eikä jää sivuun ainakaan asenteellisista syistä. Jos puutteet tiedon käyttäjien osaamisessa rajoittavat sen käyttöä, kannattaa hankkia tiedon tuottajilta sen käyttöä tukevia palveluita.

    Tiedon käyttäjillä on tärkeä rooli vaikuttavuuden arvioinnissa. Vain käyttäjät voivat kertoa syistä, joiden vuoksi tietoa käytettiin tai ei käytetty, ja millaista roolia tieto näytteli päätöksenteossa. Heillä voi myös olla käsitys tai parhaimmillaan jopa dokumentaatiota siitä, millaisia vaikutuksia tutkimustietoon nojaavilla päätöksillä on ollut.

    Tiedon arvoketjun osapuolten ei siis pidä jättää toisiaan huomioimatta. Tutkimusten vaikuttavuus sekä sen arviointi perustuvat yhteistyöhön.

    Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.2.