Uutiset

Taloustutka: Tappioiden hyväksymisen vaikeus

28.marraskuu 2016
Tuuli Tähtinen
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

  • Psykologi ja taloustieteen nobelisti Daniel Kahneman on uransa aikana tarkastellut ihmisten rationaalisuutta ja kognitiivisia harhoja. Nämä harhat ovat tiedostamattomia päättelyvirheitä, jotka vääristävät kykyämme tulkita maailmaa. Yksi näistä päättelyn virheistä on niin sanottu uponneiden kustannusten harha (englanniksi sunk cost fallacy).

    Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan mitä tahansa toteutuneita kustannuksia, olivat ne sitten aikaa, vaivaa tai rahaa. Riippumatta siitä, mitä teet jatkossa, rahat/aika/vaiva on jo käytetty, etkä voi saada niitä takaisin. Toteutuneiden kustannusten ei siten pitäisi vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Rationaalinen toimija investoi lisää vain, jos investoinnin rajavoitto on positiivinen. Kun käytetyt kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon, on kyseessä uponneiden kustannusten harha.

    Mitä enemmän johonkin on investoitu, olipa se sitten aikaa, vaivaa tai rahaa, sitä vaikeammaksi siitä luopuminen tulee. Esimerkki: olet investoinut miljardi euroa tappiota tuottavaan kaivokseen. Kaivoksen prosessi ei ole koskaan toiminut, ympäristöongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään ja toiminta on edelleen kuukaudesta toiseen tappiollista. Olet kuitenkin käyttänyt paljon rahaa, jota et haluaisi tuntea tuhlanneesi. Lisäksi olet käyttänyt aikaa ja vaivaa vakuutellaksesi muille, että tekemäsi päätökset ovat olleet järkeviä. Päätät siis jatkaa investoimista, muutenhan aiemmat panostukset menevät hukkaan ja saatat tuntea epäonnistuneesi.

    Esimerkissä puhun tietysti Talvivaaran kaivoksesta. Toteutuneet kustannukset ovat toteutuneet, eikä käytettyä rahaa, aikaa ja vaivaa saada enää takaisin. Menneet kustannukset ovat epärelevantteja uusien investointien kannalta. Jos uuden investoinnin hyödyt ylittävät sen kustannukset, se kannattaa toteuttaa. Investointien rationaalisuus on erityisen tärkeää, kun käytetään verottamalla kerättyä rahaa.

    Terrafamen tekemät arviot kaivoksen kannattavuudesta on kuitenkin kyseenalaistettu usealta taholta. Laskelmat nojaavat epärealistisiin odotuksiin tuotantomääristä ja raaka-aineiden hintojen kehityksestä. Myös yksityisten sijoittajien poissaolo puhuu puolestaan. Aivan toinen kysymys on, miksi valtio edes tukisi aidosti kannattavaa liiketoimintaa.

    Julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 28.11.2016