Uutiset

Taloustutka: Mitä tapahtuu maatalouspolitiikan valinnanvapaudelle?

18.kesäkuu 2018
Heini Lehtosalo
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti. Twitter: @heinitoikkanen

Vauhti sen kuin kiihtyy. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen valmistelu ja samaan aikaan käytävät monivuotisen rahoituskehyksen budjettineuvottelut etenevät sellaista vauhtia, että perässä on vaikea pysyä.

Euroopan komissio antoi ensimmäisen tiedonantonsa tulevasta maatalouspolitiikan uudistuksesta marraskuussa, esityksen monivuotiseksi rahoituskehykseksi toukokuussa ja julkaisi maatalouspolitiikkaa koskevat lakitekstiehdotukset kesäkuussa.

Euroopan maatalousväki piti epävirallisen kokouksen heti tuoreeltaan lakitekstien julkaisun jälkeen. Yleisilmapiiri oli pettynyt. Selvää lienee kaikille oli, että maatalouden budjettiin tulee leikkauksia, mutta niiden kohdentumisesta ei ollut vielä tietoa. Lakitekstiehdotusten mukaan leikkaukset kohdistuvat toisen pilarin tukiin.

Suomen näkemyksen mukaan maatalouspolitiikan rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset olisi tullut kohdistaa ensimmäisen pilarin suoriin tukiin. Maaseudun kehittämisvaroilla, eli toisen pilarin ohjelmalla tuetaan juuri niitä tavoitteita, joita komission tiedonannossa on korostettu; ympäristö, ilmasto, innovaatiot ja investoinnit. Nyt juuri näihin varoihin esitetään suurimmat leikkaukset.

Komission marraskuisessa tiedonannossa korostettiin politiikan uudenlaista rakentamista. Siinä esitettiin lähestymistapaa, jossa EU:lla olisi yhteiset tavoitteet, mutta jäsenmaat saisivat itse päättää, millä toimenpiteillä tavoitteet saavutetaan. Lähestymistapa otettiin vastaan iloisin mielin.

Kesäkuussa julkaistuissa lakitekstiluonnoksissa on kuitenkin esitetty useita rajoituksia siihen, miten jäsenmaiden tulee kansallisesti politiikkaa toteuttaa. Siihen on kirjattu muun muassa kuinka monta prosenttia varoista jäsenmaiden on kohdennettava ympäristötoimiin, riskienhallintaan ja nuoriin viljelijöihin.

Jäsenmaille tarjottiin siis valtaa politiikan toteuttamissa, mutta samalla vastuuta politiikan vaikuttavuuden suhteen. Myöhemmin lainsäädäntöehdotuksessa tämä otettaisiin pois. Suomen virallisen kannan mukaan valinnanvapautta tulee olla mahdollisimman paljon. Suomen näkemystä on helppo tukea, sillä juuri valinnanvapaus antaa avaimet mahdollisimman vaikuttavan, juuri Suomen erityispiirteet huomioon ottavan kansallisen strategian rakentamiseen.

Vielä on paljon kysymyksiä ja neuvottelut käyvät kiivaina. Seuraavaksi sovitaan neuvotteluiden aikataulusta, sitten tulee päästä sopuun budjetista ja vasta viimeisenä käydään todellinen vääntö tulevan maatalouspolitiikan sisällöstä. Mielenkiintoinen kesä edessä!

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.6.