Uutiset

Taloustutka: Johan on markkinat!

2.lokakuu 2017
Iiro Jussila
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja. Twitter: @IiroJussilaPTT

Kun puhumme markkinoista, viittaamme sillä perinteisessä mielessä julkiseen kaupankäyntitapahtumaan, johon liittyy monia perinteitä ja tunnelmaa. Maalaismarkkinat, kalamarkkinat, kansainväliset suurmarkkinat.

Markkinatalouden kehittyessä sana on laajentunut tarkoittamaan erilaisten infrastruktuurien päälle rakentuvaa kokonaisuutta, jossa ihmisten ja organisaatioiden välinen vaihdanta tapahtuu. Kohteina ovat esimerkiksi luonnonvarat, työvoima ja pääoma, tuotteet ja palvelut – ja välineenä sekä arvon mittana raha.

Markkinan käsite ei ole yksinkertainen. Lisäksi se vaikuttaa olevan usein vajaakäytössä markkinoiden toiminnan ymmärtämisen kannalta – niin markkinaosapuolilla kuin ohjaavilla tahoilla. Siksi pohdin seuraavaksi muutamia markkinan määreitä.

Ensinnäkin vain samaa tarvetta tyydyttävät kohteet ovat osa samaa markkinaa, eli ne käsitetään toistensa vaihtoehdoiksi. Tärkeää tämän korvaavuuden kannalta on, mikä on osapuolten informaatio kohteista. Esimerkiksi kuluttajat voivat mieltää tietyt tuotteet tai palvelut yhteenkuuluviksi, jolloin kokonaisuuksista muodostuu toistensa vaihtoehtoja.

Toinen vaikuttava tekijä on aika. Vaikka jotkin kohteet olisivat samanlaisia, ne eivät välttämättä ole toistensa vaihtoehtoja, jos ne osuvat eri aikaikkunaan. Et odota uuden mönkijämallin ilmestymistä, jos tarvitset sen metsätöihin heti.

Etäisyyden merkitys nousee esiin muun muassa siinä, että ostajien ja myyjien halu ja mahdollisuus liikkua voi olla rajallinen. Samanlaiset kohteet voivat jälleen olla eri markkinassa, jos toinen niistä ei kiinnosta myyjää tai ostajaa sijainnin vuoksi. Et hae maitoa kilometrien päästä hypermarketista, jos saat sen lähikaupasta.

Ostajien ja myyjien määrä puolestaan vaikuttaa siihen, syntyykö markkinalla kilpailua. Jos kilpailu on reilua, niin tiettyä tehtävää toteuttamaan valikoituvat ne toimijat, jotka vastaavat toisen osapuolen tarpeisiin parhaiten. Yksi voi siis hallita koko markkinaa aivan ansaitusti. Tällöin toimijoiden määrän lisäämiseen tähtäävät ohjaustoimenpiteet voivat jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan.

Myös osapuolten väliset erot määrittävät markkinaa. Myyjät ja ostajat voivat suosia tietynlaisia osapuolia tai jopa kieltäytyä vaihdannasta tiettyjen osapuolten kanssa. Silläkin on merkitystä, että vaihdantaan sisältyy tietoa, tunteita, arvoja, odotuksia ja elämyksiä. Vaihdannan kohteet voivat lukeutua eri markkinaan osapuolista johtuvista syistä.

Kukin markkina on siis yhteisöllinen järjestelmä, jota määrittävät mm. vaihdettavien kohteiden erot, aika, etäisyys, osapuolten määrä ja erot sekä sosiaalinen vaihdanta. Ei itse asiassa ole hullumpi ajatus, että toimivat markkinat synnyttävät sekä taloudellista kehitystä että sosiaalista edistystä.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.10.