Uutiset

PTT:n kansantalouden ennuste, 2007/kevät (26.3. klo 9.30)

26.maaliskuu 2007

  • Työvoimapulan edessä ei pidä antautua

    Uusi hallituskausi alkaa suhdannehuipun jälkimainingeissa. Tuotannon kasvuvauhti palautuu kuluvana ja ensi vuonna pitkän aikavälin keskiarvon tienoille. Hallituskauden jälkimmäisellä puoliskolla kasvu hidastunee jonkin verran, sillä luultavasti kansainvälinen kysyntä ei jatkuvasti kasva nykyistä vauhtia.

    Hyvää kasvua edelleen

    PTT:n arvion mukaan bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 3,2 % ja ensi vuonna 2,8 %. Suomen taloustilanteen vahvuutta kuvaa se, että tuotanto kasvaa lähes kaikilla sektoreilla. Kotimaassa kuluttajien luottamus taloustilanteeseen on edelleen hyvä ja vientikysyntää lisää perinteisten vientimaiden ja lähialueiden talouksien hyvä kehitys. Perinteisen metalliteollisuuden vahva kehitys jatkuu. Vienti on vilkasta myös laivanrakennuksessa ja öljyjalosteissa, jonka tuotantoon on valmistunut uutta kapasiteettia. Myös monet pienemmät toimialat lisäävät vientiään. Investoinnit kasvavat kohtuullisen hyvin, joskin asuntorakentamisen lisääntyminen on jo pysähtynyt.

    Talous on nopeasta kasvusta huolimatta tasapainossa eikä pisteittäisiä rekrytointiongelmia ja asuntomarkkinoiden jonkinasteista ylikuumenemista lukuun ottamatta ole merkkejä talouden epätasapainottomuuksista. Inflaatio jää tänä ja ensi vuonna 1,7 prosenttiin.

    Työttömyyden alue-erot eivät ole kaventuneet, vaikka työllisyys lisääntyy

    Hyvän talouskasvun ansiosta työllisten määrä kasvaa tänä vuonna 30 000 henkeä Ensi vuonna tuotannon kasvu on hieman hitaampaa ja työllisyyden lisäys on reilut 22 000. Työllisyyden paraneminen nostaa työllisyysasteen yli 70 prosentin kuluvan vuoden aikana.

    Vaikka kehitys on ollut suotuisaa lähes koko maassa, kasvu ei kuitenkaan jakaannu tasaisesti eri puolille maata. Yli kolmannes uusista työpaikoista syntyi viime vuonna Uudellemaalle. Jos mukaan lasketaan naapurimaakunta Varsinais-Suomi, näiden kahden maakunnan työllisyyden kasvu muodosti liki puolet koko maan työllisyyden kasvusta, mikä on enemmän kuin niiden osuus olemassa olevista työpaikoista. Sama suunta jatkuu myös tulevina vuosina.

    Kuitenkin uusia työpaikkoja syntyy kaikilla alueilla, sillä kohtalaisen vilkkaana pysyttelevä rakentaminen sekä kaupan, liikenteen ja muiden palvelujen työllisyyden kasvu heijastuu positiivisesti eri puolille maata, vaikkakin voimakkuus vaihtelee.

    Vaikka työttömyysaste on koko maassa laskenut jo usean vuoden ajan, alueelliset erot työttömyysasteissa pysyttelevät itsepintaisesti suurina. Itse asiassa viime vuosina työttömyyden alueelliset erot ovat kasvaneet, mikäli tilannetta mitataan matalimman ja korkeimman työttömyysasteen erotuksella.

    Monipuolisen ja palveluvaltaisen tuotantorakenteen alueilla, kuten Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa, työllisyyskehitys pysyy tasaisen hyvänä, sillä yksittäiset toimialat eivät heiluttele näitä maakuntia kovinkaan voimakkaasti. Ohuemman tuotantorakenteen seuduilla tilanne vaihtelee. Kuluvana vuonna mm. metalliteollisuuden vientimenestyminen heijastuu edelleen teollisuusseuduille, tosin viime vuotta vaisummin. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa työllisyyttä piristää edelleen myös ydinvoimalan rakentaminen. Sen vaikutukset heijastunevat myös ympäröiviin maakuntiin ja muualle Suomeen.

    Metsäteollisuuden työpaikkojen supistuminen jatkuu, ja tämä heijastuu metsäteollisuudesta riippuvaisille alueille. Alkutuotantovaltaisesta tuotantorakenteesta johtuen itäisessä Suomessa työllisyyden kehitys on keskimääräistä tahmeampaa, vaikkakin metsätalouden työllisyys edellisvuodesta poiketen kasvaa tänä vuonna. Pohjois-Karjalassa työllisyyskehitystä heikentää Perloksen tuotannon siirtyminen pois maasta, mutta hyvä yleinen työllisyystilanne osin tasoittaa vaikutuksia.

    Muuttoliikkeen suunta ja voimakkuus vakiintuneet

    Muuttoliikkeen kokonaiskuva pysyy viime vuosien kaltaisena. Muuttovoittoa ja tappiota saavat seutukunnat näyttävät vakiintuneen vuosi vuodelta suurin piirtein samoiksi. Suurimpien keskusten vetovoima pyrkii hyvän talouskasvun oloissa kasvamaan muiden alueiden kustannuksella. Muuttovoittoa saa reilut parikymmentä seutukuntaa ja ne vetävät muilta alueilta yhteensä vajaat 10 000 henkeä vuodessa. Muutto ulkomailta on kasvanut ja se muodostaa jo puolet Suomen vuotuisesta väestön kasvusta.

    Työvoimapulaa voidaan torjua

    Työvoimapula on nähty mm. konepajateollisuudessa ja rakentamisessa jo tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. Tämä on kuitenkin paljolti suhdanneilmiö. Metalliteollisuuden tuotanto on kasvanut yli kymmenen prosentin vuosivauhtia ja alalle on kahdessa vuodessa syntynyt 17­ 000 työpaikkaa.

    Kun työikäisistä on töissä vielä alle 70 prosenttia, on liian aikaista nostaa kädet pystyyn työvoimapulan edessä. Päinvastoin, nyt on tehostettava työhön rekrytointia niin työttömien kuin työvoiman ulkopuolilla olevien joukosta.

    Tulevaisuudessa työntekijöitä joudutaan etsimään yhä useammin työttömien joukosta. Viime vuosina reilut 60 prosenttia työpaikoista on täyttynyt työvoiman ulkopuolelta työmarkkinoille tulleista ja pienempi osa eli 40 prosenttia työttömistä. Aivan vuoden 2006 lopulta lähtien työttömien osuus työllistyneistä näyttää tosin nousseen.

    Suomessa on nyt vajaat 200 000 työtöntä ja lisäksi 90 000 piilotyötöntä, jotka jostain syystä eivät aktiivisesti hae töitä. Työttömissä on luonnollisesti myös ikääntyneitä ja työkyvyltään alentuneita, mutta PTT:n kyselyn mukaan 60 prosenttia työttömistä ilmoitti työkykynsä olevan hyvä tai kohtalainen. Tätäkin merkittävämpää on se, että selvästi suurimman työttömien ryhmän muodostaa nuoret aikuiset. Reilu viidennes työttömistä on 20-29-vuotiaita. Auttamalla tehokkaasti nuoria työuran alkuun voidaan saada merkittävästi työntekijöitä lisää.

    Työvoimaa on siis vielä runsaasti, mutta työpaikkojen täyttämiseksi tarvitaan selvästi enemmän vaivannäköä kuin tähän saakka. Nyt tarvitaan monia ja monentasoisia toimenpiteitä esimerkiksi opintoaikojen lyhentämiseksi, ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden lisäämiseksi sekä työnvälityksen ja koulutuksen tehostamiseksi.

    Talouspolitiikan liikkumavara käytettävä kasvun tukemiseen

    Julkisen talouden yli- tai alijäämäisyydelle ei ole mitään yksiselitteistä ”oikeaa” tasoa. Tulevina vuosikymmeninä on painetta eläkemaksujen korotuksiin. Suomea uhkaa siis merkittävä verotuksen kiristyminen. Tässä mielessä voidaan väittää, että julkinen sektori ei ole kestävällä pohjalla.

    Mikä olisi parasta politiikkaa tulevaan eläkemenojen kasvuun valmistautuessa? Valtiontalous on keskimääräisen kasvun oloissa lähivuosina hieman ylijäämäinen, ellei menojen lisäyksiin ryhdytä. Hallituskauden loppuun mennessä liikkumavaraa on arviolta noin 5 mrd. euroa.

    Julkisesta keskustelusta saattaa helposti saada sen käsityksen, että hyvää politiikkaa voisi olla valtion talouden ylijäämien kasvattaminen nyt mahdollisimman suureksi. Näin ei kuitenkaan ole. Valtiontalouden liikkumavaraa on järkevää käyttää nyt siten, että työllisyys paranee ja tulevaisuudessa on mahdollisimman paljon verojen ja sosiaaliturvan maksajia, jolloin pitkän aikavälin kestävyys vahvistuu. Politiikan perimmäisenä tavoitteena on siis oltava pitkällä aikavälillä pyrkimys pitää verorasituksen kasvu mahdollisimman pienenä tukemalla talouden kasvua, joka puolestaan tukee työllisyyden paranemista. Jos talouskasvu toteutuu oletetulla tavalla, ylijäämää on välttämättömien epäkohtien korjaamiseen tarvittavien menojen lisäyksen lisäksi myös työllisyyttä tukevaan veropolitiikkaan. Tarvitaan sekä työvoiman kysyntää tarjontaa tukevia toimia.

    Suomessa sosiaalivakuutusrahastoilla on noin 100 miljardin euron varallisuus. Aikanaan eli siinä vaiheessa, kun paineet eläkemaksujen korostuksiin ovat väestön ikärakenteen vuoksi suurimmillaan, voidaan sosiaalivakuutusrahastoja maltillisesti purkaa ja näin alentaa veronkorotuspaineita.


    Keskeiset ennustemuuttujat vuosina 2006-2008

    2006

    2006

    20071

    20081

    Mrd. €

    Määrän muutos, %

    Bruttokansantuote
    Tuonti, tavarat ja palvelukset

    167,9
    63,6

    5,5
    5,4

    3,2
    4,0

    2,8
    4,0

    Vienti, tavarat ja palvelukset
    Kulutus:
    - yksityinen
    - julkinen
    Investoinnit:
    - yksityiset
    - julkiset
    Varastojen muutos ja
    tilastovirhe 2

    74,5
    121,2
    85,2
    35,9
    32,3
    27,9
    4,4
    3,5

    10,7
    2,3
    3,0
    0,9
    5,1
    5,6
    1,8
    0,2

    6,5
    2,0
    2,5
    0,8
    2,3
    2,5
    1,0
    0,0

    5,0
    2,1
    2,6
    1,0
    2,6
    2,7
    2,0
    0,0

    Inflaatio, kuluttajahintaindeksi, %-muutos Työttömyysaste, %
    Työllisyysaste, % 3
    Valtion nettoluotonanto, % BKT:sta
    Kuntien nettoluotonanto, % BKT:sta
    Koko julkisen sektorin nettoluotonanto,
    % BKT:sta
    Vaihtotase, mrd. euroa

    1,6
    7,7
    68,9
    0,9
    -0,3
    3,8
    9,9

    1,7
    7,1
    69,6
    0,7
    -0,1
    3,8
    12,8

    1,7
    6,7
    70,1
    0,5
    0,0
    3,7
    13,5

    1 PTT:n ennuste
    2 Kontribuutio BKT:n kasvuun, %-yksikköä
    3 Työllisten osuus 15-64 vuotiaista.

    Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Raija Volk
    puh: 09-3488 8417 tai 040-590 3430, sähköposti: raija.volk@ptt.fi
    Toimitusjohtaja Pasi Holm
    puh: 09-3488 8400 tai 050-374 7462, sähköposti: pasi.holm@ptt.fi
    Suhdannekuvan tekstiosan voi tilata pdf-muotoisena sähköpostista: econ.res@ptt.fi

    Ohessa tiedote pdf-tiedostona kuvat mukana