Uutiset

Pettu-podcast jakso 2: Kysynnän ja tarjonnan muna-kana-probleema - eli mitä kävikään häkkikananmunille? - Kuuntele jakso täältä!

5.toukokuu 2017
Kimmo Mäkilä
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kuva: Roberta Romero (CC BY-ND 2.0)

Pellervon taloustutkimuksen Pettu-podcastin toisessa jaksossa pohditaan kysynnän ja tarjonnan lakien toimintaa ruokamarkkinoilla. Osin historiallistenkin syiden takia maatalous oli pitkään sektori, jossa markkinat eivät oikeastaan toimineet niin, että tarjonta olisi pyrkinyt vastaamaan kysynnän vaihteluihin. Kun katsot seuraavan kerran kaupassa kananmunahyllyä, katsot samalla tässä perinteessä tapahtunutta muutosta.

Kuuntele jakso:

Aiemmat jaksot ja tilauslinkit Pettuun löydät täältä.

"Pidemmän aikavälin ongelma on se, että on tuudittauduttu ajatukseen, että kuluttajien on syötävä sitä mitä tuotetaan. Eikä maataloussektori ole ollut valmis reagoimaan siihen, mitä kuluttaja haluaa kuluttaa", tiivistää tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori.

Maailmankaupan vapautuminen sekä kaupan lisääntyminen 1990-luvun lopulta lähtien ja EU-jäsenyys ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen. Opeteltu ja opittu on, mutta ei aina kovin nopeasti, mistä jaksossamme esimerkkinä ovat mm. häkkikananmunat: osa kaupoista ei enää pidä niitä valikoimassaan. Ekonomistin näkökulmasta ilmiö on selkeä – markkinat ovat alkaneet toimia. Kuluttajien mieltymykset ovat muuttuneet niin, että kysyntä suuntautuu yhä enemmän muilla tavoin tuotettuihin muniin.

"Homman pitäisi mennä niin että tarjonta pyrkii vastaamaan kysynnän muutoksiin ja monilla markkinoilla se meneekin, mutta ei tahdo mennä ruuan tuotannossa ja maataloudessa", Arovuori jatkaa.

Ohjaus oli ennen voimakasta

Taustalla vaikuttaa osaltaan se, että Suomessa totuttiin vuosikymmenten ajan voimakkaaseen politiikkaohjaukseen – markkinoiden sijasta hinnoista päätettiin muissa pöydissä.

"Ennen EU-jäsenyyttä käytiin maataloustuloneuvotteluja, missä sovittiin mitä mistäkin tuotteesta maksetaan. Ei silloin viljelijöiden tarvinnut miettiä muuta kuin paljonko pystyy tuottamaan, koska hinta oli takuuhinta", muistuttaa maatalousekonomisti Tapani Yrjölä.

Sitten kaikki muuttui, eikä Suomi ollut muutoksessa ongelmineen yksin. Esimerkiksi viljan maailmanmarkkinahinnat olivat olleet pitkään kuin viivoittimella vedetty, mutta 2007 hinnat moninkertaistuivat yhtäkkiä muutamassa kuukaudessa, ja vaihtelut ovat senkin jälkeen olleet suuria. Ylireagointia nähtiin ympäri maailmaa.

Yrjölän mukaan maanviljelijöiden piirissä markkinoiden seuraamisessa ja ymmärtämisessä onkin isossa kuvassa vielä tekemistä, mutta toisaalta: "On myös niitä tuottajia, jotka reagoivat markkinasignaaleihin fiksusti ja tehokkaasti", hän sanoo.

"Aina vain lisää tuotantoa" ei toimi

Yksi vanhan ajattelutavan seuraus maataloudessa on ollut se, että markkinoiden hintamuutoksiin on tavattu vastattu aina yhdellä tavalla: lisäämällä tuotantoa. Kun hinnat laskevat, lisätään tuotantoa sillä ajatuksella, että saadaan lisätuotannolla sitten paikattua tilanne ja kerättyä edes sama rahasumma kuin ennen. Kun hinnat nousevat, ajatellaan että tuotantoa lisäämällä saadaan nyt kovat lisätienestit.

Mutta markkinoilla tällainen malli toimii itseään vastaan. "Esimerkiksi Tanskassa muutama vuosi sitten sianlihan tuottajat lisäsivät lihantuotantoa, kun hinnat lähtivät laskuun, mikä laski hintaa entisestään", Tapani Yrjölä kertoo.

Yrjölä uskoo, että uuteen tilanteeseen sopeudutaan aikaa myöten.

"Tilanne on mennyt parempaan suuntaan koko ajan, enkä näkisi, että tämä on ikuisuusongelma."

 

Pettu-podcastin seuraava jakso julkaistaan perjantaina 12.5.!