Uutiset

Perheellisen taloudelliset kannustimet muuttaa tai pendelöidä työn perässä Helsingin metropolialueelle ovat vähäiset

7.tammikuu 2008

  • Asumisen kalleus rajoittaa tulomuuttoa ja työvoiman tarjontaa Helsingin seudulla. Asumis- ja matkakustannusten nousun vuoksi työllistyminen pääkaupunkiseudulle lisää usein vain vähän alueen ulkopuolella asuvan työttömän tuloja. Etenkin perheellisille pendelöinti eli työssäkäynti kotipaikkakunnan ulkopuolella on muuttamista edullisempi vaihtoehto. Pääsyy asuntotarjonnan ongelmiin on, ettei kaavoitettu tonttimaa tule riittävän nopeasti rakennetuksi. Asumistukijärjestelmä voisi tukea nykyistä enemmän pääkaupunkiseudulle asettuvaa työnhakijaa. Myös pendelöinnin edellytyksiä voisi parantaa esimerkiksi työmatkasetelillä.

    Nämä ovat perushavaintoja talousneuvostolle laaditussa raportissa Työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteet ja kannustimet. Kaksiosaisen raportin sisällöstä vastaavat Pasi Holm, Satu Nivalainen ja Raija Volk Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta (PTT) sekä Seppo Laakso ja Liisa Kähkönen Kaupunkitutkimus TA Oy:stä.

    PTT:n tutkimuksen keskeisiä tulemia on, että asumis- ja matkakustannusten nousu ja sosiaalietuuksien muutos huomioon ottaen pääkaupunkiseudulle, erityisesti Helsinkiin, työllistyminen lisää vain vähän alueen ulkopuolella asuvan työttömän tuloja. Keskimääräinen veronjälkeisen tulon nousu on 10 prosentin luokkaa eli korkeimmillaankin vain muutamia satoja euroja.

    Perheellisille pendelöinti on yleensä muuttamista edullisempi vaihtoehto. Pendelöinti ei vähene iän myötä toisin kuin muuttaminen. Miehet käyvät töissä kotipaikkakunnan ulkopuolella naisia useammin. Toimialoittain tarkasteltuna pendelöinti onkin selvästi yleisempää miesvaltaisessa teollisuudessa ja rakentamisessa kuin naisvaltaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teollisuudessa pendelöinti voidaan arvioida tärkeämmäksi työvoiman tarjontaan vaikuttavaksi tekijäksi kuin muuttaminen. Muuttamisen kannustimien parantamiseksi mm. asumistukijärjestelmää tulisi uudistaa. Pendelöintiä voisi puolestaan edistää paitsi liikenneyhteyksiä kehittämällä  mm. työmatkasetelillä.

    Seppo Laakso ja Liisa Kähkönen toteavat, että asuntojen korkea hinta ja asuntotuotannon pieni volyymi rajoittavat tulomuuttoa ja työvoiman tarjontaa lähinnä Helsingin seudulla. Muilla kasvuseuduilla asuntotuotanto sopeutuu kohtuullisen hyvin väestönkasvun aikaansaamaan kysyntään. Raakamaan niukentuessa asuinrakentamisen painopiste on siirtymässä jo rakennettujen alueiden tiivistämiseen ja uudelleenkäyttöön.

    Pääkaupunkiseudulla kaavoitetun tonttimaan varanto ylittää lähes kymmenkertaisesti vuotuisen asuntorakentamisen. Asuntotuotannon keskeinen pullonkaula näyttäisikin olevan, että hintojen nousuodotuksien vuoksi yksityisessä omistuksessa olevaa kaavoitettua tonttimaata ei tule riittävästi myyntiin. Laakson ja Kähkösen mielestä asian korjaamiseksi rakentamattoman tontin kiinteistöveron tasoa tulisi nostaa ja harkita sen laajentamista soveltuvin osin myös vajaasti rakennettuihin tontteihin. Myös vuokra-asuntotarjonnan lisääminen uudenlaisin, esimerkiksi määräaikaisin tukitoimin olisi perusteltua.

    Työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteet ja kannustimet (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2008) on valtioneuvoston kanslian verkkosivuilla osoitteessa: http://www.vnk.fi

    ”Työvoiman alueellisen liikkuvuuden kannustavuus” Pasi Holm, Satu Nivalainen, Raija Volk, julkaisussa ”Työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteet ja kannustimet”, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2008.

     Lisätietoja:  toimitusjohtaja Pasi Holm, PTT, puh. 050-3747462, pasi.holm@ptt.fi
                       tutkimusjohtaja Raija Volk, PTT, puh. 040-5903430, raija.volk@ptt.fi