Uutiset

Kuinka pääsemme ilmastoviisaaseen turvemaiden käyttöön?

26.elokuu 2019

Kirjoittaja on metsäekonomisti Emmi Haltia /// Twitter: @Ehaltia

Parin viikon takainen hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n maankäyttöraportti nosti taas kiivaan keskustelun maankäytön ilmastovaikutuksista. Raportin keskeinen viesti oli, että maailmanlaajuisesti maata käytetään ilmaston ja luonnon kannalta tuhoisalla tavalla. Isoimmat ongelmat eivät ole Suomessa, niin kuin kaikki tiedämme, mutta meidän pitää näyttää myös itse pystyvämme päästövähennyksiin, jotta voimme vaatia vaikeita toimia muilta. Suomella on tärkeä tehtävä yhdessä muiden EU-maiden kanssa vaatia tiukempia toimia mailta, joissa tarvitaan suuria muutoksia vallitseviin käytäntöihin.

Päästövähennyksiä tullaan tarvitsemaan kaikilla toimialoilla. Kun tarkastellaan tarkemmin maankäyttöä Suomessa, turvemaat nousevat keskeiseksi kysymykseksi. Turvemailta tulee maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia. Turvepohjaisten, ojitettujen metsien kasvihuonekaasupäästöt ovat samaa suuruusluokkaa maatalousmaan päästöjen kanssa, ja ne ovat lähes kaksinkertaiset puutuotteiden hiilinieluun verrattuna.

Yksi lupaavimmista keinoista turvemaiden ilmastopäästöjen hillitsemiseksi on säädellä pohjaveden pintaa. Hiilidioksidipäästöt ovat erityisen suuria vedenpinnan ollessa matalalla, jolloin hajotustoiminta kiihtyy. Jos vedenpintaa säädellään optimaalisesti, kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää niin, että viljelyä tai metsän kasvatusta voidaan jatkaa. Pelloilla säätely on mahdollista toteuttaa mm. säätösalaojituksella. Metsämaalla lupaavimpana keinona pidetään siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jolloin ojituksesta luovutaan ja puusto ylläpitää sopivaa haihduttamista ja säätelee luontaisesti pohjaveden pintaa.

Turvemailla maata omistavat maa- ja metsätalouden harjoittajat vaikuttavat maankäyttöpäätöksillään merkittävästi Suomen kasvihuonekaasupäästöihin. PTT:ssä on meneillään TURVA -hanke, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on löytää keinoja, joilla ilmastoviisaaseen maankäyttöön kannustetaan niin, että käytetyt keinot ovat mahdollisimman laajasti hyväksyttyjä. Tutkimuksessa tullaan kuulemaan maanomistajia ja tekemään kysely, jolla toimien käyttökelpoisuutta selvitetään.

Ensimmäiseksi keinoksi tulee tarkasteluun nykyinen maa- ja metsätalouden tukiviidakko ja siinä olevat elementit, jotka nyt kannustavat päästöjen kannalta ongelmalliseen maankäyttöön. Toisaalta yhteiskunnan kannalta toivotuista toimenpiteistä pitäisi saada järkevä korvaus. Toimenpiteiden vaikutuksista niin päästöihin kuin maanomistajan talouteen täytyy saada sellaista tietoa, johon yksittäinen maanomistaja voi nojata päätöksiä tehdessään. Kaiken kaikkiaan päästöjä vähentävästä maankäytöstä pitäisi saada maanomistajan näkökulmasta taloudellisesti järkevää, motivoivaa ja riittävän helppoa. 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.8.2019