Uutiset

Blogi: Mitä korot kertovat Yhdysvaltain ja Euroalueen talouden eroista?

18.syyskuu 2018
Eeva Alho
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti. Twitter: @eevalho
 
Euroalueen talouskasvu on lyhyen nopean kasvun jälkeen hidastunut, mutta Yhdysvalloissa talouskasvu on nopeutunut. Talouden tahdin erkaantuminen näkyy erityisesti korkomarkkinoilla, kun korkoero Saksan ja Yhdysvaltojen valtionlainojen välillä on uudelleen kääntynyt kasvuun. Kymmenvuotisten valtion viitelainojen korko jälkimarkkinoilla on Yhdysvaltojen osalta noussut kolmeen prosenttiin, kun taas Saksan korko on pysytellyt pitkään 0,3 prosentin tuntumassa. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Yhdysvallat–Saksa -korkoero


 

Yhdysvaltojen pitkät korot ovat nousseet vahvan talouskasvun ja inflaation kiihtymisen myötä. Lisäksi Yhdysvallat on toteuttanut presidentti Trumpin kaudella löysää finanssipolitiikkaa, mikä on antanut lisätukea talouskasvulle ja inflaatio-odotuksille. 
 
Korkoero Saksan ja Yhdysvaltojen pitkien korkojen välillä heijastaa kasvun ja inflaatio-odotusten ohella eroa rahapolitiikan virityksessä. Yhdysvaltojen keskuspankki Federal Reserve (Fed) on nostanut jo parin vuoden ajan asteittain ohjauskorkoa, kun taas Euroopan keskuspankki (EKP) on viestinyt odottavansa ohjauskoron pysyvän nollassa ainakin kesän 2019 yli. Koronnosto syksyllä 2019 päättäisi vuosia jatkuneen nollakorkoajan ja antaisi tilaa korkovälineen käytölle seuraavan taantuman aikana. (Kuvio 2)

Kuvio 2. EKP:n ja Fedin ohjauskorot


 

Euroalueen inflaatiovauhti on yltänyt viime kuukausina kahteen prosenttiin ja deflaation uhka on väistynyt. (Kuvio 3) Euroalueen talouden nopein kasvupyrähdys jäi vuoteen 2017, joskin kasvun odotetaan jatkuvan mutta hidastuen lähivuosina. Euroopan keskuspankin rahapolitiikka säilyy edelleen elvyttävänä useastakin syystä. 
 
Kuvio 3. Inflaatio euroalueella, yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

Vaikka euroalueella alkaa muodostua pysyvämpiä inflaatiopaineita tuotantopotentiaalin ylittävän talouskasvun ja vahvan työllisyyskehityksen myötä, maiden väliset erot inflaatiovauhdissa ovat tasoittuneet hitaasti. Lisäksi pohjainflaatio on ollut vielä vaisua euroalueella. (Kuvio 4) EKP katselee lyhytaikaisten hintapiikkien yli ja seuraa, välittyvätkö ne laajemmin hintoihin kiihdyttäen inflaatiota keskipitkällä aikavälillä.

Kuvio 4. Pohjainflaatio euroalueella


 

Toinen syy elvyttävän rahapolitiikan jatkumiseen piilee juuri EKP:n mandaatissa koskien keskipitkää aikaväliä. Se on väljä ja joustava ajanmääre. Tälle joustovaralle on nyt käyttöä. Talouskasvun vakaudessa on eroja euroalueen sisällä, ja toisekseen inflaatio oli pitkän aikaa alle tavoitteen. EKP pyrkii välttämään liian aikaisen, kasvun tukahduttavan koronnoston. Siksi voi odottaa EKP:n sallivan inflaation kiihtymisen pidemmän aikaa ennen ohjauskoron nostojen aloitusta.  
 
Kolmanneksi EKP:n rahapolitiikan haasteena on tukea määrällisestä elvytyksestä poistumista. EKP on lopettamassa arvopapereiden netto-ostot vuoden 2018 lopussa. Rahapolitiikan normalisointi massiivisen määrällisen elvytyksen jälkeen on tehtävä taiten niin, ettei talouskasvu ja finanssimarkkinoiden vakaus vaarannu. 
 
Kun EKP alkaa vetää likviditeettiä markkinoilta, muutos on korkomarkkinoille merkittävä ja vaikutukset vaikeasti ennakoitavia. Keskuspankkien epätavanomaisilla rahapolitiikan keinoilla ylläpitämä likviditeetti on vakauttanut rahoitusmarkkinoita, tukenut luotonantoa, investointeja ja yritysten toimintaa, mutta myös vähentänyt eurovaltioiden riskipreemioita. 
 
Fed, joka ryhtyi rahapoliittiseen määrälliseen elvytykseen paljon nopeammin finanssikriisin jälkeen verrattuna, on jo aloittanut sen myötä taseeseensa tulleiden arvopapereiden vähentämisen. Fed on ajoittanut likviditeetin vetämisen markkinoilta siihen, kun talouskasvu on päässyt vahvalle pohjalle. Arvopapereiden vähentäminen jatkuu silläkin vuosia, mutta se muodostaa uudenlaisen politiikkatyökalun, koska tahtia voi säädellä taloustilanteen heiketessä. 
 
Euroalueen sisäiset korkoerot ovat tasoittuneet eurokriisin ajoista, kun kaikkein korkeimpana käynyt Kreikan korkokin näyttää vakaantuneen neljään prosenttiin. (Kuvio 5) Finanssikriisiä seuranneessa eurokriisissä luottamus koko euroalueeseen näkyi korkoerojen kasvuna. 

Kuvio 5. Euroalueen sisäiset korkoerot

Kuinka valmiita eurojärjestelmä ja erityisesti jäsenmaiden taloudenpito ovat rahapoliittisesta elvytyksestä irtautumiseen, nähdään ensi vuoden aikana. Ensiksi mainittu on aiempaa vahvempi kestämään markkinaturbulenssia, koska valuuttaunionin kehittämisessä on edistytty.  
 
Sen sijaan eräiden euromaiden rakenteelliset heikkoudet korostuvat markkinoilla, kun keskuspankkiostot vähenevät. Se tarkoittaa riskilisien ja volatiliteetin kasvamista. Italian valtionlainan korko esimerkiksi nousi keväällä kohonneelle tasolle, mikä heijastelee maan poliittiseen tilaan ja taloudenpitoon liittyvää epävarmuutta. Italian riskilisä voisi olla korkeampikin, koska maan pankkien ja valtion välillä on yhä huomattava riskikytkös, jollaista muiden euromaiden pankit ovat onnistuneesti purkaneet. 
 
Uudella EKP:n historiassa alkavalla rahapolitiikan aikakaudella, jolloin epätavanomaisista rahapolitiikan keinoista irtaudutaan, vastaavat maakohtaiset häiriöt ovat omiaan kasvattamaan euroalueen sisäisiä korkoeroja. Saksan valtionlainojen asema turvasatamana saattaa vahvistua entisestään. Se näkyisi ennen kaikkea muiden maiden korkojen nousuna, koska Saksan korko ei voi juuri enää laskea. Tämä tarkoittaisi myös korkoeron säilymistä leveänä Yhdysvaltoihin nähden, vaikka talouskasvun ja inflaatio-odotusten myötä kapenemiselle olisi perusteita.