Ajankohtaista

"Tavallista yritetään, mutta gemoa pukkaa", Perttu Pyykkönen, 13.8.2007

  •                                                       MAASEUDUN TULEVAISUUS/TALOUSTUTKA

    LSO:lainen rehufirma ilmoitti kesän alussa rupeavansa tuomaan muuntogeenistä soijaa sianrehuihin käytettäväksi. Perustelu oli, että ne haluavat tarjota tuottajilleen tasavertaisemman kilpailuaseman ulkomaisia kilpailijoita vastaan. Muualla Euroopassahan gm-soijan käyttö sikojen ruokinnassa on arkipäivää. Gm-soija on selvästi tavanomaisesti tuotettua soijaa halvempaa, ja sen saatavuus on huomattavasti parempi.

    Ilmoituksesta nousi kova kohu, joka on johtanut sittemmin mielenosoituksiin Forssan tehtaan porteille sekä boikottivaateisiin. Kuluttajat ja myös viranomaiset ovat vaatineet gm-rehulla tuotetun lihan merkitsemistä, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus valita.

    Jos liha merkitään, merkitsee se hyvin todennäköisesti sitä, että tuottajat eivät saakaan hyötyä alemmista rehukustannuksista. Samalla käy nimittäin aivan varmasti niin, että myös eri rehuilla tuotettujen lihojen ja lihavalmisteiden välille syntyy hintaero. Gm-rehulla tuotetun lihan on oltava halvempaa kuin tavanomaisilla rehuilla tuotetun lihan. Hinta voisi olla sama vain siinä tapauksessa, että kuluttajille olisi täysin yhdentekevää, miten liha on tuotettu. Jos asialla on suuri merkitys, gm-rehulla tuotettua lihaa ei osteta millään hinnalla.

    Vaikka lihaa ei merkittäisikään, nykytilanne ei välttämättä jatku. Osa kuluttajista valitsee jo nyt tavallisen ja gm-rehulla tuotetun lihan välillä valitessaan kotimaista lihaa. Iso kysymys onkin se, olisiko kuluttajilla aidosti valinnan mahdollisuus, jos vain suomalainen liha merkittäisiin. Ulkomaisen lihan tuotantotavoista ei tässäkään kohussa ole keskusteltu lainkaan. Ei kai vain kuluttaja mieltäisi sitä tavalliseksi?

    Jos merkintävelvollisuus koskisi vain suomalaisia yrityksiä, vaarana olisi, että sekä suomalaisia tuottajia että myös kuluttajia höynäytettäisiin pahemman kerran.

    Keskustelua tuotannosta, sen eettisyydestä ja tuotantotavoista on varmaan syytä jatkaa ja lisätäkin. Vain siten kuluttajien tietämys kasvaa ja ruvetaan keskustelemaan oikeista asioista. Vasta kun tietämys puolin ja toisin on riittävän hyvä, on kuluttajilla aito valinnan mahdollisuus. Boikotointi tai yhden yrityksen leimaaminen eivät ole kuitenkaan oikeita tapoja reagoida asiaan.

    Suomen vahvuus voisi olla se, että muualla maailmassa gemo on tavallista ja tavallinen poikkeavaa. Suomalaisten elintarvikkeiden merkintäkulttuuri ja mahdollisuudet tuotteiden ja tuotantotapojen jäljitettävyyteen mahdollistavat entistä paremman lisäarvon elintarviketeollisuudelle ja myös kannattavia vientimahdollisuuksia.

    perttu.pyykkonen@ptt.fi