Ajankohtaista

"Sosiaaliturvan uudistus – kova haaste", Raija Volk, 16.7.2007

  • Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n Taloustutka

    Suomi on saanut sosiaaliturvan uudistamiskomitean. Viime vuosina yhteiskunnallisia uudistuksia ei ole ollut tapana valmistella komiteoissa, vaan on tyydytty selvityshenkilöihin tai pieniin työryhmiin. Komiteatyöskentely kuulostaa vanhan ajan kabinettipolitiikalta. Sosiaaliturvan komitea ei itse asiassa kuitenkaan sitä edusta, sillä puolueet eivät siinä ole mukana, työmarkkinajärjestöt sen sijaan hyvinkin vahvasti.

    Oppositio älähti parlamentaarisuuden puutteesta heti. Turhaan, sillä suuria uudistuksia ei edes konsensushakuisessa Suomessa kannata antaa parlamentaarisen komitean suunniteltavaksi. Se uhkaavat silloin vesittyä ennen aikojaan poliittiseen kädenvääntöön.

    Sosiaaliturvan uudistus on epäilemättä hallituksen suurin haaste. Toteuttamiskelpoisen uudistuksen suunnittelu on myös komitealle valtava ponnistus. Sosiaaliturvaa on sanottu tilkkutäkiksi, sillä lakeja on kymmenittäin ja esimerkiksi Kela hoitaa lähes sataa erilaista etuutta.

    Järjestelmä on rakentunut aikojen kuluessa ja siihen on tuotu uusia osia, etuuksia on alettu verottaa, asiakasmaksusäännöksiä on muutettu jne. Sosiaaliturva ei ole vaikeaselkoinen vain tavalliselle ihmiselle, vaan asiantuntijoillekin, ja se aiheuttaa valtavasti turhaa hallintotyötä. Koska monia tukia yhtä aikaa saavien etuuksia sovitetaan yhteen, tavallinen ihminen ei usein edes itse pysty laskemaan, miten hänen tulonsa muuttuvat, jos hän menee esimerkiksi töihin tai tekee pätkätöitä. Yksinkertaistaminen on siis tarpeen.

    Monimutkaisuus on osittain seurausta sitä, että sosiaaliturva on meillä syyperusteinen eli ihmiselle annetaan aina yksi etuus kerrallaan sen mukaan, onko hän siihen oikeutettu ja tarvitseeko hän sitä. Työttömyysturva tulee työttömälle, asumistuki asumisen kustannusten alentamiseen jne.

    Lisäksi monet etuudet ovat sidoksissa aiempiin ansioihin. Ajatuksena on ollut se, että ihminen on pitkissä ja vakaissa työsuhteissa ja tarvitsee etuuksia satunnaisesti. Pätkätyöt, osa-aikatyöt yms. ovat tuoneet esiin ne ongelmat, jotka syntyvät eri etuuksien yhteensovittamisesta.

    Yksinkertaisempi tapa rakentaa järjestelmä olisi tuloperusteisuus eli sosiaalituella täydennettäisiin se aukko, mitä jää ihmisen omalla työllään ansaitseman summan ja välttämättömien menojen väliin. Lähdetään siitä, että jokainen elättää itsensä työnteolla. Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, työtuloa täydennetään sosiaaliturvalla ja vielä sillä tavalla, että pienetkin työt kohottavat käteen jäävää tuloa.

    Turvan saisi yhdeltä luukulta yhdellä päätöksellä. Kysymys ei ole vihreiden perustulomallista, jossa jokaiselle jaetaan jotakin. Hyvä olisikin, jos keskustelussa ja viestinnässä pystyttäisiin luopumaan entisistä termeistä, jotta asia ei vesittyisi ennen aikojaan poliittiseen kädenvääntöön. 

    raija.volk@ptt.fi