Ajankohtaista

Osuuskunnat ja järjestöt tarvitsevat yhdenvertaisuutta

1.huhtikuu 2019
Iiro Jussila
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

  • Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja Iiro Jussila /// @IiroJussilaPTT

     

    Kansalaiset suuntaavat pian vaaliuurnille. Nyt valitaan edustajat säätämään maamme lait, päättämään valtion talousarviosta, valitsemaan pääministerin ja valvomaan hallituksen toimintaa.

    Työnsä kautta eduskunnalla on mahdollisuus voi luoda edellytyksiä taloudelliselle ja yhteisölliselle toiminnalle, joka edistää maan hyvinvointia. Se voi myös pyrkiä ohjaamaan yhteisöjen ja yksilöiden toimintaa suuntaan, joka tukee yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista.

    Markkinoiden ja demokratian varaan rakentuvassa maassa on tärkeää, että kansalaisilla on käytössään erilaisia oikeudellisia muotoja niin oman kuin yhteisöjensä taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Tällaisia muotoja ovat osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys ja niin edelleen. Markkinoilla ja yhteisöissä toimivat organisaatiot ovat lopulta niitä, joiden kautta haluttu kehitys toteutuu tai jää toteutumatta.

    Tulevan politiikan kannalta onkin kiinnostavaa, kuinka hyvin ehdokkaat tuntevat näitä oikeudellisia muotoja ja niiden käyttötarkoituksia. Vielä tätäkin kiinnostavampaa on, kuinka kukin ehdokas suhtautuu niihin. Onko suhtautuminen neutraalia, vai onko ehdokkaalla suosikkia eri muotojen joukossa? Ja jos ehdokkaalla on suosikki, mihin tietyn muodon suosikkiasema perustuu?

    Näyttää vahvasti siltä, että erilaiset oikeudelliset muodot eivät nykyisellään ole yhdenvertaisessa asemassa varsinkaan tiede- ja korkeakoulupolitiikassa. Tarkkoja vertailulukuja ei ole, mutta laajalti jaettu yleistuntuma on, että osuustoiminnan tutkimus ja opetus on hyvin vähäistä verrattuna osakeyhtiötoimintaa koskevaan tutkimukseen ja opetukseen. Järjestötoiminnan osalta tilanne ei ole ainakaan merkittävästi osuustoimintaa parempi.

    Erilaiset oikeudelliset muodot voidaan nähdä työkaluina. Olisi suotavaa, että nämä hyväksi havaitut talouden ja yhteisöjen kehittämisen työkalut ovat mahdollisimman laajassa ja monipuolisessa käytössä. Osuustoiminta tai järjestötoiminta eivät tarvitse erityiskohtelua, mutta niiden edellytykset eivät saisi olla merkittävästi muita muotoja huonompia.

    Toivottavasti tuleva eduskunta ja tuleva hallitus edistävät oikeudellisten muotojen yhdenvertaisuutta – erityisesti tiede- ja korkeakoulupolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa koskevissa ratkaisuissaan. Ja kääntyvät asiassa myös sellaisten tutkijoiden puoleen, jotka eivät vanno vain yhden muodon nimiin.

     

    Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 1.4.2019