Ajankohtaista

Onko vakuutuslukutaitosi terässä?

5.elokuu 2019
Olli-Pekka Ruuskanen
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

  • Kirjoittaja on PTT:n tutkimusjohtaja. Twitter: @opruuskanen

    Pikavipit, velkaantuminen ja maksuhäiriöt ovat nostaneet ihmisten taloustaidot puheenaiheeksi. Keskustelu taloudellisesta lukutaidosta on kuitenkin keskittynyt säästämiseen, sijoittamiseen ja velkaantumiseen. Tärkeä osa järkevää taloudellista käyttäytymistä on myös erityyppisten riskien ymmärtäminen ja niihin varautuminen. Tämä vakuutuslukutaito on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka sen puutteellinen osaaminen voi aiheuttaa huomattavia menetyksiä.

    Käyttäytymistaloustiede korostaa, että ihmisillä on vaikeuksia arvioida riskejä ja niistä koituvia menetyksiä. Siksi ymmärryksen lisäämistä riskeistä ei tulisi jättää yksittäisen ihmisen vastuulle. Sosiaalivakuutus on osaltaan syntynyt paikkamaan näitä vääristymiä. Se ei kuitenkaan kata kaikkia riskejä ja ihmisten oman aktiivisuuden varaan jää monien vapaaehtoisten vakuutusten hankkiminen. Kuluttajat voivatkin jättää vakuuttamatta itseään, vaikka se olisi objektiivisesti arvioituna järkevää.

    Ei kuitenkaan voida suoraan sanoa, kenen kannattaa ottaa mikäkin vakuutus. Kuluttaja ottaa vakuutuksen, jos hän arvioi, että hyöty vakuutusmaksun maksamisesta on suurempi kuin vahingon todennäköisyys, vahingon suuruus sekä vakuutuksen hoitokulut. Vakuutusehtojen ja turvan kattavuuden ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

    Kuinka paljon kuluttaja vakuuttaa itseään, riippuu myös hänen riskiprofiilistaan, eli onko hän riskinkarttaja, riskineutraali vai riskinottaja. Suurin osa ihmisistä on riskinkarttajia, eli he ovat valmiita ottamaan vakuutuksen hieman epäedullisemmillakin ehdoilla, jotta riskiin liittyvä epävarmuus poistuu.

    Tavallisimmat asiat, joita ihmiset vakuuttavat, ovat auto ja asunto. Jos asian jättää tähän, voi epäsuotuisa tulevaisuus aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi jos henkivakuuttamaton puoliso kuolee ennenaikaisesti ja kotitaloudella on huollettavia ja asuntolainaa. Talouden tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa, ja voi pahimmillaan johtaa perheen kodin menetykseen.

    Tyypillistä on, että luotetaan sosiaalivakuutuksen laajaan korvaavuuteen eikä siinä olevia aukkoja vakuuteta. Hyvä esimerkki on vapaaehtoinen tapaturmavakuuttaminen, koska kuluttajilla voi olla virheellinen kuva lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kattavuudesta.

    Myös metsät ovat usein alivakuutettuja. Ei ajatella, mitä tapahtuu, jos myrsky kaataa parhaassa korjuukypsyydessä olevan metsän. Kantorahatulot jäävät saamatta, kun vuosikymmeniä kärsivällisesti hoidettu metsä tuhoutuu.

    Vakuutusalan vanha viisaus, että vakuutuksia ei osteta, vaan ne myydään, pitää edelleen paikkansa. Vakuutus on monimutkainen tuote, ja siksi vakuutuslukutaidon ja riskinymmärryksen lisäämisellä on tärkeä rooli taloudellisen lukutaidon kasvattamisessa. Ihmisten kyky suojautua riskeiltä on keskeinen hyvinvointia kohottava tekijä.

    Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.8.