Ajankohtaista

"Markkinatulotkin pääomittuvat pellon hintaan", Perttu Pyykkönen, 7.4.2008

  •                                               MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

    Maanmittauslaitos julkisti viime viikolla kiinteistöjen kauppahintatilaston vuodelta 2007. Sen mukaan pellon hinnat olivat jatkaneet nousuaan keskimäärin noin 5 prosenttia ja keskihinta oli runsaat 6 000 euroa/hehtaari.

    Siten lähes yhtäjaksoinen, EU-jäsenyyden ajan kestänyt hinnan nousu jatkui. Toisaalta vieläkään ei olla paljon korkeammalla tasolla kuin edellisen hintahuipun aikaan 1990-luvun taitteessa.

    Näitä hintatilastoja tulkittaessa pitää kuitenkin muistaa, että ne perustuvat vain murto-osaan kaikista peltokaupoista. Hintatilastoon voidaan ottaa mukaan vain niin sanotut edustavat kaupat, joissa kaupan kohteena on ollut pelkästään peltoa eikä kauppa ole ollut sukulaisten välinen. Yhteensä hintatilastoiduissa kaupoissa maata vaihtui alle 5 000 hehtaaria. Tämä kattaa vain 10–15 prosenttia kaikesta omistajaa vaihtaneesta pellosta.

    Pellon hintaa ovat nostaneet monet eri tekijät. Hinnat romahtivat yleisen laman ja EU-epävarmuuden myötä 1990-luvun alussa, jonka jälkeen ne ovat ikään kuin korjausliikkeenä nousseet.

    Tukipolitiikka muuttui EU-jäsenyyden myötä pääosin hehtaariperusteiseksi. Vaikka tuella on vain korvattu tulonmenetyksiä, on sen suorempi kytkös maahan varmasti näkynyt pellon hinnassa. Tuki on ollut sama, onpa kyseessä ollut huono tai hyvä pelto, joten lisäpelto on tuottanut tietyn varman tulon.

    Myös kotieläintalouden rakennekehitys on näkynyt pellon hinnoissa. Ympäristötuki säätelee lannanlevitystä ja ravinteiden käyttöä. Jos tuotantoa laajennetaan, pitää lannanlevitysalaa löytää lisää joko hankkimalla lisää peltoa tai tekemällä levityssopimuksia. Toisaalta kotieläintuotanto on voimakkaasti keskittynyt tietyille alueille: sikatalous Varsinais-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle, maidontuotanto Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon. Kun alueella on monia laajentajia, myös kiinnostus vapautuviin peltoihin on kova, ja hinnat ovat nousseet.

    Viime vuonna hintojen nousu oli voimakkainta Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomessa lisäpellon hinta kipusi jo noin 9 000 euroon. Kun 141-ratkaisu toi epävarmuutta sikatalouteen, lienee myös viljan hinnan nousulla ollut jotain merkitystä asiaan.

    EU-aikana on oltu kovasti huolissaan tukien pääomittumisesta pellon hintaan, mutta nämä tuoreimmat tilastot viittaavat siihen, että pääomittuvat ne markkinoiltakin saadut tulot samalla tavalla. Hyvä vertailukohta saadaan metsäkiinteistöistä, joiden keskihinta kohosi kantohintojen nousun myötä 20 prosenttia viime vuonna.

    Jos ja kun maatalouden markkinatulot pysyvät aikaisempaa korkeammalla tasolla, merkitsee se myös sitä, että pellon hinnat säilyvät korkeina ainakin niillä alueilla, joilla tiloilta löytyy laajennushalukkuutta.

    Mutta pitäisi siellä pellon hinnoissa näkyä myös
    maksukyky. Jos kannattavuuskehitys ei kohene, ei ole mitään järkeä valuttaa sen paremmin tukia kuin markkinoilta saatuja tuloja tuotannosta luopuville.