Valtiovarainvaliokunnalle 9.5.2017 / Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2018-2021 (VNS 4/2017 vp)


9 toukokuu 2017



  • LAUSUNTO

    Valtiovarainvaliokunta 9.5.2017

    Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2018—2021 

    Talouskasvun nopeutuminen ja julkisen talouden säästöt ovat pienentäneet julkisen talouden alijäämää. Julkisen talouden suunnitelman arvion mukaan alijäämän pieneneminen jatkuu tulevina vuosina, mutta julkinen talous pysyy edelleen alijäämäisenä ja VM:n ennusteen mukaan moni keskeisistä finanssipoliittisista tavoitteista uhkaa jäädä saavuttamatta.

    PTT:n arvio lähivuosien talousnäkymistä on valoisampi

    VM ennustaa bkt:n kasvun hidastuvan viime vuoden 1,4 prosentista 1,0- 1,2 prosenttiin vuosina 2017-2019. PTT:n ennuste talouden bkt:n kasvusta on selvästi korkeampi. Vuonna 2017 1,7 prosenttia ja vuonna 2018 2,0 prosenttia. Tiedot alkuvuoden talouskasvusta viittaavat siihen, että Suomen talouden kasvu olisi selvästi nopeutumassa. Viennin ja kokonaistuotannon kasvu on ollut selvästi aiempaa nopeampaa.

    Nopeamman talouskasvun myötä arviomme julkisen talouden alijäämästä on myös julkisen talouden suunnitelman perusuran arviota pienempi, niin että vuonna 2018 alijäämä olisi 1,2 prosenttia ja alustavan arvion mukaan vuonna 2019 alle yhden prosentin.

    Nopeampi kasvu ei poista julkisen talouden sopeutustarvetta.

    Nopeampi ennustettu talouskasvu ei kuitenkaan ole peruste finanssipolitiikan tavoitteiden höllentämiselle. Julkinen talous on nopeammallakin talouskasvulla edelleen alijäämäinen ja tulevina vuosina julkiseen talouteen kohdistuu paljon menopaineita. Lisäksi kasvun nopeutuminen nostaa tavoitetasoa julkisen talouden tasapainosta. Jos ennusteet kahden prosentin kasvusta toteutuvat, on talouskasvu jo varsin hyvää. Hyvinä aikoina ei ole syytä kasvattaa julkista velkaa alijäämällä, sillä suhdannetilanne väistämättä taas heikkenee jossain vaiheessa, ja silloin julkisessa taloudessa tarvitaan varaa velkaantua. Jos kasvu jatkuu PTT:n ennusteen mukaisesti hyvänä, viimeistään vuonna 2019 valtiontaloudenkin alijäämän olisi hyvä olla pienentynyt keskipitkän Lausunto 9.5.2017 2/4 aikavälin tavoitteen mukaisesti 0,5 prosenttiin suhteessa bkt:seen. Näin ei näyttäisi kuitenkaan käyvän. Julkisen talouden suunnitelman arvioita nopeamman talouskasvun tuomat lisätulot ja säästöt olisikin syytä käyttää julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainon parantamiseen. Tämä voidaan tehdä joko pienentämällä alijäämää ja lyhentämällä velkaa tai käyttämällä varat tavalla, joka tulevaisuudessa lisää verotuloja tai vähentää menoja.

    Kasvun nopeutuminen antaa hyvän tilaisuuden uudistuksille

    Paraneva suhdannetilanne sen sijaan mahdollistaisi uudistustahdin kiihdyttämisen. Noususuhdanteessa uudistuksia on paljon kivuttomampi tehdä kuin taantumassa. Uudistuksilla, joilla on positiivinen vaikutus koko talouden kannalta, on yleensä myös häviäjänsä. Kun työllisyys ja tuotanto kasvaa, on paljon helpompi löytää korvaavaa työtä tai myyntiä, jos kuuluu uudistuksesta kärsijöihin. Hallituksen puoliväliriihessä tehtiinkin paljon positiivisia uudistuksia. Valitettavasti ne olivat aika pieniä ja nykyinen suhdannetilanne antaisi tilaa rohkeammalle uudistamiselle. Nyt olisi esimerkiksi hyvä tilaisuus yritystukien karsimiselle ja uudelleenkohdentamiselle. Niissä pitäisi painoa siirtää säilyttävistä tuista uudistaviin tukiin. Nyt yrityksillä olisi hyvä suhdannetilanne sopeutua muutoksiin. Uudistusten tarpeellisuutta korostaa se, että julkisen talouden haasteet eivät ole olleet pelkästään heikosta taloustilanteesta riippuvaisia, vaan meillä on myös paljon rakenteellisia ongelmia. Esimerkiksi julkisen talouden kestävyyden kannalta oleellinen työllisyysaste on muita Pohjoismaita selvästi alemmalla tasolla.

    Hallituksen työllisyystavoite ei näytä toteutuvan

    Hallitusohjelmassa asetettiin tavoite työllisyysasteen nostamiseksi 72 prosenttiin. Tavoite ei kuitenkaan näyttäisi toteutuvan ennustetulla talouskasvulla ja päätetyillä toimilla. Jotta työllisyysastetavoite saavutettaisiin vuoteen 2019 mennessä, täytyisi työllisyyden kasvaa loppuhallituskauden noin 1,6 prosenttia vuodessa.

    VM arvioi työllisyyden kasvavan tulevina vuosina viime vuoden tahtiin noin 0,5 prosenttia vuodessa. Työllisyystavoite ei näytä toteutuvan kuitenkaan myöskään PTT:n ennustamalla nopeammalla talouskasvulla. Nopeampi kasvuennuste perustuu siihen, että viennin painoarvo kasvussa lisääntyy.

    Tämä tarkoittaa todennäköisesti myös nopeampaa tuottavuuden kasvua eli PTT:n ennusteessa työllisyys ei kasva juurikaan VM:n ennustetta enemmän. Arviomme mukaan työllisyysasteen toteutuminen vaatisi lähes 3 prosentin bkt:n kasvua loppuvaalikaudelle.

    Asumistuen muutos

    Hallituksen puolivälin tarkastuksessa tehtiin muutoksia asumistukeen tavoitteena pienentää kannustinloukkuja ja hillitä asumistukimenoja.

    Asumistukeen tehtävät muutokset tulevat hillitsemään Kelan asumistukimenoja, mutta samalla toimeentulotukimenot kasvavat. Vuokrien nousua toimet eivät hillitse samassa suhteessa kuin asumistukimenojen kasvua. Arvioidun työllisyysvaikutuksen (500–800 työllistä) toteutuminen riippuu paljolti siitä, miten toimeentulotukea uudistetaan. Asumistuen uudistus pitäisikin sisällyttää sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen.

    Asumistuen neliövuokrakohtaisen katon tuoma nettosäästö on melko pieni. Neliövuokrakattoon liittyviä jakaumavaikutuksia olisi pohdittava, koska eri alueiden välille voi syntyä eroja tuen määrissä sen mukaan, millaisissa ja kuinka kalliissa asunnoissa vuokralaiset asuvat.

    Aiemmin asumistukeen kuului neliövuokrakatto, mutta tästä luovuttiin vuoden 2015 uudistuksessa. Koska muutos on niin uusi, sen vaikutuksista ei toistaiseksi ole tutkimustietoa. Ennen edellistä uudistusta, neliövuokrakattojen arvioitiin haittaavaan tarpeenmukaiseen asuntoon muuttamista. Koska ei tiedetä, vaikuttiko neliövuokrakaton poisto kannustimiin tai vuokrien nousuun, niiden palauttaminen ei välttämättä ole tässä vaiheessa perusteltua. Lisäksi tukijärjestelmän jatkuvat muutokset vaikeuttavat vaikutusarviointien tekoa.

    Asumistuen indeksimuutos voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä vuokrien muutokseen. Teoreettisista lähtökohdista on perusteltua, että vuokraindeksiin sidottu asumistuki nostaa vuokria nopeammin. Yleisesti löytyy tukea sille, että asumistuen lisäys, muun tulojen kasvun tavoin, heijastuu vuokrien nousuna, kun asumisen tarjonta ei jousta tarpeeksi.1 Noin 60 prosenttia vuokralla asuvista saa asumistukea, mikä tukee ajatusta, että asumistuen muutoksilla voitaisiin vaikuttaa vuokriin. Tärkeää on lisäksi riittävä asuntotarjonta kasvualueilla.

    Indeksin vaihtaminen ei varmastikaan näy vuokrissa heti eikä täysmääräisenä. Vuokrat nousivat vuosina 1995–2016 keskimäärin noin 3 prosentin vuosivauhdilla ja elinkustannusindeksin muutos oli noin 1,5 prosenttia vuodessa. Samankaltaisten muutosvauhtien jatkuminen alkuvaiheessa indeksimuutoksen jälkeen heikentää tukea saavien kotitalouksien asemaa ja mahdollisesti kasvattaa toimeentulotukimenoja.

    Finanssipoliittisten tavoitteiden saavuttaminen

    Julkisen talouden suunnitelman mukaan Suomi noudatti vuonna 2016 vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipolitiikalle asetettuja kriteerejä. Myös tulevina vuosina kriteerit näyttäisivät toteutuvan. PTT:n nopeamman kasvuennusteen perusteella tulevina vuosina noudattaminen on hieman suunnitelman arviota selvempää.

    EU:n finanssipolitiikan säännöstö ei siis ole keskeinen rajoite tulevien vuosien finanssipolitiikalle. Pääasiassa tällä ei pitäisi olla vaikutusta tulevien vuosien finanssipolitiikalle, mutta se mahdollistaisi paremmin valtion omaisuuden käytön politiikkainstrumenttina. Esimerkiksi yritysomaisuuden myynnin yliopistojen tai muiden julkisten laitosten pääomittamiseksi.

    PTT on hiljattain arvioinut EU:n finanssipolitiikan säännöstöön kuuluvaa rakenteellisen jäämän laskentaa Suomen näkökulmasta 2. Sen perusteella rakenteellinen jäämä on hyvin ongelmallinen kriteeri sääntöpohjaiselle finanssipolitiikalle. Sen laskenta on varsin monimutkaista, monilla sen laskentaan liittyvillä oletuksilla on heikot perusteet ja näillä oletuksilla on varsin suuri vaikutus rakenteelliseen jäämään. Sitä ei pitäisikään käyttää finanssipolitiikkaa sitovana sääntönä vaan ainoastaan neuvoa-antavana ohjeena.

    Lisätietoja: Janne Huovari janne.huovari@ptt.fi +358 40 164 8141

     

    Lähteet:

    1 Viren, M. (2013), Is the housing allowance shifted to rental prices? Empirical Economics 44(3): 1497–1518.

    2 Huovari, J., Jauhiainen, S. ja Kekäläinen, A (2017). Euroopan komission suhdannekorjausmenetelmän arviointi Suomelle – vaikutus rakenteelliseen jäämään. PTT työpapereita 191.

    Linkki käsiteltävään asiaan: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_4+2017.aspx

    Ladattavat tiedostot
    lausunto-ptt-valtionvarainvaliokunnalle-jts-18-21