Lausunto valtiovarainvaliokunnalle 22.5.2018 / Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019—2022, VNS 1/2018 vp


22 toukokuu 2018



  • LAUSUNTO

    Valtiovarainvaliokunta 22.5.2018

    Valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019—2022, VNS 1/2018 vp

    Yhteenveto lausunnosta:

    Julkinen talous on tasapainottunut nopeasti talouskasvun, julkisen sektorin leikkausten ja matalien sopimuspalkankorotusten myötä.

    JTS:n mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tasapaino-ongelma näyttää korjautuneen, mutta julkisessa taloudessa ei ole varaa suuriin menojen lisäyksiin tai veroalennuksiin. JTS:ssa kuvattu finanssipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden suurin piirtein oikein mitoitettu.

    Varautumista tulevaan menojen kasvuun on syytä jatkaa, sillä julkisen talouden kestävyysvaje on edelleen 2,5 prosenttia suhteessa bkt:seen. Se on syytä korjata pääasiassa talouden kasvuedellytyksiä parantamalla ja työllisyysasteen nostolla.

    Julkisen talouden tasapainottuminen

    Julkisen talouden suunnitelman (JTS) mukaan julkinen talous on tasapainottumassa. Ensi vuodesta lähtien julkisyhteisöjen nimellinen nettoluotonanto on käytännössä nolla. Samoin EU:n finanssipolitiikan arvioinnissa käytetty rakenteellinen jäämä, joka kuvaa nettoluotonantoa suhdannekorjattuna, on tänä ja ensi vuonna suurin piirtein keskipitkän aikavälin tavoitteessa, -0,5 prosenttia suhteessa BKT:seen. Vuosina 2020-2022 rakenteellinen jäämä on JTS:n mukaan hieman tavoitteen yli. Nimellisen rahoitusasematavoitteensa ylittivät jo viime vuonna paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot. JTS:n mukaan sosiaaliturvarahastot pysyvät myös tulevina vuosina tavoitteessa ja paikakallishallinto ylittää sen. Valtio pääsisi tavoitteeseensa vuonna 2022.

    Talouskasvu ja julkisen talouden leikkaukset ovat tasapainottaneet julkista taloutta nopeasti, vuoden 2015 noin 2,8 prosentin alijäämä suhteessa bkt:seen on pienentynyt viime vuoden alle 0,6 prosentin alijäämään. Kehitys onkin ollut viime vuosina poikkeuksellisen suopeaa julkisen talouden tasapainottumisen kannalta. Julkisten talouden leikkausten ja matalien sopimuspalkankorotusten myötä julkisen sektorin menot eivät ole kasvaneet vuoden 2014 jälkeen. Vuonna 2016 alkanut talouden kasvu on sen sijaan kasvattanut yksityisen sektorin työllisyyttä ja palkkasummaa ja siten myös verotuloja (Kuvio 1). Hyvän suhdanteen jatkuessa ei näin suopea tilanne julkisen talouden tasapainottamisen kannalta kuitenkaan jatku, sillä jatkossa myös julkisen sektorin palkat nousevat viime vuosia nopeammin.

    Kuvio 1. Palkkasumma kausitasoitettuna, indeksi 2015 = 100, koko taloudessa, julkisella ja yksityisellä sektorilla.

    Talouskasvu

    JTS:n taustalla olevan VM:n ennusteen mukaan talouskasvu hidastuu tämän vuoden 2,6 prosentista 2,2 prosenttiin ja edelleen 1,8 prosenttiin vuonna 2020, vuosina 2021-22 kasvu olisi alle 1,5 prosenttia. Julkisen talouden suunnitelman perusuran mukaan BKT:n kasvu olisi keskimäärin 1,8 prosenttia vuosina 2018-2022. PTT:n arvio tämän ja ensi vuoden kasvusta on jonkin verran suurempi, 2,8 prosentti. Nykyinen nopea kasvu on kuitenkin pääasiassa seurausta hyvästä kansainvälisestä suhdannetilanteesta, ja kasvuvauhti todennäköisesti hidastuu tulevina vuosina selvästi. Keskimääräisestä kasvusta vuosina 2018-2022 PTT:n arvio on yhtenevä VM:n arvion kanssa, siten myös arvio julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehityksestä on varsin yhtenevä.

    Finanssipolitiikka

    JTS:n mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet näyttäisivät toteutuvan tarkastelujaksolla. Samoin myös velka-aste kääntyy laskuun. Myös JTS:ssä kuvattu finanssipolitiikan viritys vaikuttaa suhdannetilanteeseen nähden melko oikealta.

    Tällä hetkellä Suomen taloudessa on meneillään varsin suotuisa kasvuvaihe ja sen odotetaan jatkuvan ainakin vielä tämän ja ensi vuoden. Talouskasvun myötä vajaakäytössä olleet talouden resurssit alkavat tulla yhä enemmän käyttöön, ja Suomen talous on arvioiden mukaan lähestynyt potentiaalisen tuotannon taso, eli tuotannon tasapainotasoa. Euroopan komission ja JTS:n arvion mukaan potentiaalinen tuotanto ylittyy tänä vuonna ja OECD:n ja IMF:n mukaan ensi vuonna (Kuvio 2).

    Silloin kun talouden tuotanto ylittää potentiaalisen tuotannon, finanssipolitiikalle ei ole enää syytä tukea talouskasvua. Julkisen sektorin velkasuhteen pitäisi kääntyä laskuun ja nettoluotonannon pitäisi olla keskipitkän aikavälin tavoitteen (-0,5 suhteessa BKT:seen) yläpuolella. Näin JTS:n mukaan myös on. Samaa asiaa voidaan tarkastella myös rakenteellisen jäämä avulla. Sen pitäisi olla yli suhdanteiden keskipitkän aikavälin tavoitteessa. JTS:n mukaan näin olisi tänä ja ensi vuonna. Sen jälkeen tavoite ylitetään.

    Potentiaalisen tuotannon ja siten myös rakenteellisen jäämän estimointiin liittyy kuitenkin monia ongelmia ja epävarmuutta. Tästä huolimatta JTS:n mukaista finanssipolitiikka voi pitää suhdanteisiin nähden varsin kohdallaan olevana. Suomen talous on hyvässä kasvussa, joten finanssipolitiikalla ei kasvua tarvitse tukea. Toisaalta talous on ollut pitkään potentiaalisen tuotannon alapuolella, ja noususuhdanteessa potentiaalinen tuotanto olisi hyvä selvästi ylittää. Täten talouskasvua ei ole myöskään syytä hillitä finanssipolitiikalla. Tätä tukee myös se, ettei taloudessa ei ole muutenkaan erityisiä merkkejä talouden ylikuumenemisesta, esimerkiksi hintojen nousu on varsin maltillista. Tässä suhdanteessa siis on perusteltua harjoittaa finanssipolitikkaa, jossa nettomääräisesti reaaliset tulot ja menot eivät juuri muutu ja julkisen talouden velkasuhde laskee.

    Kuvio 2. Arvioita tuotantokuilusta eli BKT:n ja potentiaalisen BKT:n erotuksesta.

    Kestävyysvaje

    Keskipitkän aikavälin tasapaino-ongelma julkisessa taloudessa näyttäisi siis pitkälti korjaantuneen. Julkisen talouden kestävyysvaje sen sijaan on edelleen olemassa. Tosin VM:n arvio tulevien vuosien kestävyysvajeesta on myös pienentynyt, ollen noin 2,5 prosenttia suhteessa BKT:seen ilman hallitusohjelman pitkän aikavälin toimia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Onnistuessaan niillä hoidettaisiin kestävyysvajearviosta noin puolet.

    Sote-uudistuksen säästötavoitteen toteutuminen on kuitenkin hyvin epävarmaa. Samoin kuin myös kestävyysvajeen suuruus. Pidemmällä aikavälillä julkisen talouden haasteita ei siis ole ratkaistu, mutta tilanne näyttää nyt aiempaa selvästi paremmalta.

    Uudistuksia tarvitaan

    Vaikka julkisen ja valtion talouden tasapainotavoite JTS:n mukaan saavutetaan, se ei tarkoita, että julkisessa taloudessa olisi varaa suuriin menojen lisäyksiin tai veroalennuksiin. Nyt julkinen talous on vasta tasapainottumassa, ja tasapaino on saavutettu kipeillä leikkauksilla ja osin onnekkaallakin talouskasvulla. Noususuhdanteessa julkisen talouden pitääkin päätyä ylijäämäiseksi, jotta laskusuhdanteessa voidaan antaa alijäämän kasvaa. Julkisen velan tason olisi hyvä myös olla nykyistä alhaisempi, jotta tulevan taantuman aikana kasvavan alijäämän myötä lisääntyvä velka ei aiheuttaisi ongelmia. Lisäksi loput kestävyysvajeesta täytyy kuroa umpeen pidemmällä aikavälillä.

    Kestävyysvaje on syytä kuroa umpeen pääasiassa reaalitalouden puolella. Talouden kasvuedellytysten parantamisella ja työllisyysasteen nostolla korjataan parhaiten kestävyysvajetta sekä tehdään tilaa menojen kasvulle ja veronasteen laskulle. Julkisen talouden tasapainon sijaan suurimmat haasteet ovatkin Suomen talouden tilassa. Työllisyysaste on edelleen selvästi alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tuottavuuden kasvu on heikkoa. Suomi on jäämässä jälkeen tutkimus- ja tuotekehityspanostuksissa sekä koulutuksessa.

    Tarvetta uudistuksille siis on. Noususuhdanne on parasta aikaa niiden toteuttamiseen, sillä uudistuksissa on aina myös häviäjänsä, ja noususuhdanteen aikana esimerkiksi uudistuksen myötä hävinneen työpaikan tilalle on paljon helpompi löytää uusi työpaikka kuin laskusuhdanteessa.

    Lisätietoja: Janne Huovari 040 164 8141 janne.huovari@ptt.fi @jhuovari

    Linkki asiakirjaan: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_1+2018.aspx