Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja erikoistumisteemoistamme

"Ylimitoitettuja odotuksia", Kalle Laaksonen, 19.3.2007

  • Tätä kolumnia kirjoitettaessa ei vielä tiedetä eduskuntavaalien tulosta. Eilen illalla kuitenkin selvisi, kuka voitti ja kuka hävisi. Todennäköisesti selvisi myös se, miltä pohjalta Suomea johdetaan seuraavan nelivuotiskauden aikana. Vaalien tulos ratkesi – kuten aina – niiden odotusten mukaan, jotka äänestäjille ehdokkaista ja puolueista oli muodostunut. Ovatko odotukset olleet realistisia, se nähdään tulevalla vaalikaudella.

    Aikaisemmin puolueet tekivät suuria lupauksia, muun muassa työttömyyden puolittamisesta tai jopa poistamisesta. Kun nämä eivät toteutuneet, äänestäjille muodostui käsitys, että puolueiden lupauksiin ei voi luottaa. Puolueiden tavoitteet ja painotukset tuodaan edelleen esiin tavalla, joka antaa ymmärtää että se ja se epäkohta poistuu, kunhan meidän ohjelmamme toteutetaan. Äänestäjillä voi puolestaan olla muisto menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin julkinen valta pikatahtiin jakoi eri väestöryhmille etuja, ja politiikassa kysymys oli etujen jaon oikeudenmukaisuudesta.

    Tänään tiedetään, että politiikanteon puitteet ovat tiukat. Ei ole uskottavaa luvata maat ja mannut. Näin eivät puolueet käydyssä vaalikamppailussa enää tehneetkään. Kaikki tietävät, että mahdollisuudet eivät ole kuin osaksi meistä suomalaisista kiinni. Yhä määräävämpää on se, mitä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella, globalisoituneessa maailmassa.

    Vaikka raamit ovat ahtaat, harjoitetun politiikan merkitys ei ole vähäinen. Valintoja tehdään politiikan painotuksissa aikaisempaa ahtaammassakin kentässä. Talous- ja hyvinvointipolitiikan tehtäväkenttä on kahtaalla. Toisaalta julkinen valta voi luoda edellytyksiä talouden suotuisalle kehitykselle ja siten välillisesti hyvinvointipolitiikalle. Julkinen sektori – valtio ja kunnat – ei voi enää kovin paljon parantaa työllisyyttä lisäämällä työpaikkoja. Sen sijaan politiikalla on vaikutusta, kuinka paljon työpaikkoja syntyy yksityisellä sektorilla. Elinkeinoelämä luo viime kädessä uudet työpaikat.

    Politiikan keskeinen tehtävä on aina oikeudenmukaisuuden vahvistaminen yhteiskunnassa. Tähän kuuluu keskeisesti se, miten talouden synnyttämiä voimavaroja jaetaan eri väestöryhmien kesken. Heistäkin on huolehdittava, joilla ei ole mahdollisuuksia itse hankkia välttämättömiä elämisen ehtoja.

    Politiikanteon taitolaji liittyy talouden edellytysten luomisen ja toisaalta hyvinvointipalvelujen jakamisen yhteensovittamiseen. Kun molemmissa tarvitaan yhteiskunnan voimavaroja, on tärkeää, miten politiikan osa-alueet sovitetaan yhteen. Välittömät tarpeet hyvinvointipalveluissa ovat suuret. Talouden edellytykset tuovat taas tuloksia hitaammin. Talouden suotuisa kehitys on kuitenkin välttämätöntä, jos hyvinvointia halutaan ylläpitää myös tulevaisuudessa. Onneksi nämä politiikan lohkot eivät ole täysin toisiaan poissulkevia. Ihmisten hyvinvointi tukee myös taloudellista kehitystä. Oikeat painotukset ja ajoitukset ratkaisevat kuitenkin saavutettavat tulokset.

    Kalle Laaksonen