Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja erikoistumisteemoistamme

"Yhteisomistus - ratkaisu metsänomistuksen ongelmiin?, Anna-Kaisa Rämö, 30.4.2007

  • Metsä herättää suomalaisissa yleensä suuria tunteita, vaikka itse ei omistaisikaan metsää. Omassa metsässä tunteiden merkitys moninkertaistuu. Hyvin moni on maassamme metsänomistaja, sillä lähes puoli miljoonaa suomalaista omistaa metsää. Tyypillistä suomalaiselle metsänomistukselle on perheomistus: kolme neljästä tilasta omistetaan joko yksin tai yhdessä puolison kanssa.

    Useimmilla metsänomistajilla omaan metsään liittyy lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Metsä muodostaa yhteyden tähän menneeseen aikaan ja samalla sukuun sekä vanhoihin ystäviin. Merkitys korostuu, jos nykyinen asuinpaikka sijaitsee kaukana metsätilan edustamista lapsuuden maisemista. Ei siis ole ihme, että tunnesiteet ovat hyvin tärkeitä metsänomistuksen motiiveja.

    Metsä on monille metsänomistajille ja heidän perheilleen myös tärkeä vapaa-ajanviettoympäristö. Metsästä haetaan virkistystä monenlaisen tekemisen muodossa. Lisäksi fyysistä kuntoa voi kohentaa, kun itse osallistuu metsänhoitotöihin tai retkeilee metsässä. Tämän virkistymisen ja puuhailun ohessa metsänomistaja saa kätevästi tarvitsemansa polttopuut ja muut metsän antimet. Metsänomistukseen liittyvät aineettomat arvot ovat monesti niin tärkeitä, että niistä halutaan myös päättää itse. Tämän päätöksenteon luovuttaminen ulkopuolisille on lähes mahdoton ajatus.

    Yhteisomistus tulee usein ajankohtaiseksi perinnönjaon yhteydessä, kun metsästä muodostetaan perikunta. Perikuntamuotoisessa yhteisomistuksessa voi syntyä ongelmia, jos osakkaiden näkemykset metsäasioista ovat hyvin erilaiset tai tavoitteet ja elämäntilanteet poikkeavat paljon toisistaan. Mikäli erimielisyyksiä ei kyetä ratkaisemaan, on vaihtoehtoina tilan jakaminen osakkaiden kesken tai myynti ulkopuolisille. Osa metsätilan osakkaista voi myös lunastaa tilan itselleen ja jatkaa sen omistusta yhtymänä. Tilan liittäminen yhteismetsään on myös varteenotettava vaihtoehto. Tällöin asioita hoitavat ulkopuoliset ammattilaiset. Yleisimmät metsän yhteisomistusmuodot tällä hetkellä ovat perikunta ja yhtymä. Noin joka seitsemäs metsätila on perikunta ja joka kymmenes on yhtymä.

    Yhteisomistuksesta hyötyjiä voivat olla muun muassa kaupungeissa etäällä metsätiloistaan asuvat metsänomistajat. He voivat parantaa osakkaiden keskinäisellä työnjaolla metsiensä hoitoa ja omaa tietämystään metsäasioista. Ikääntyminen heikentää usein metsänomistajan mahdollisuuksia hoitaa metsätöitä ja metsäasioita itse. Tällöinkin asioiden hoitoa helpottaa tehtävien jakaminen useamman osakkaan harteille. Varsinkin yhteismetsä voi olla hyvä vaihtoehto sellaisille metsänomistajille, jotka haluavat säännöllisiä tuloja metsästään, mutta eivät halua osallistua asioiden hoitoon itse. Myös kaukana metsistään asuville metsänomistajille yhteismetsä tarjoaa hyvän vaihtoehdon, etenkin jos metsään ei liity voimakkaita tunnesiteitä.

    Yhteisomistuksen hyödyt riippuvat ennen kaikkea metsänomistajista itsestään. Ensinnäkin edellytyksenä on löytää juuri omaan tilanteeseen parhaiten sopiva yhteisomistusmuoto. Lisäksi osakkailla on hyvä olla samansuuntaiset tavoitteet ja näkemykset metsäasioista, jotta päätöksenteko olisi sujuvaa. Kun pelisäännöt ovat selvät, yhteisomistuksesta hyötyvät niin osakkaat kuin monet muutkin toimijat puumarkkinoilla ja yhteiskunnassa.


    anna-kaisa.ramo@ptt.fi