Blogi

Tutkijoidemme kolumneja sekä juttuja tutkimusaiheistamme ja erikoistumisteemoistamme

Blogi: Yhdysvaltojen ja Kiinan ”helposti voitettava sota”, osa 3/3: Miten Kiinan media reagoi kauppasotaan?

17.lokakuu 2018
Kristina Tiitinen
KATSO KIRJOITTAJAN MUUT ARTIKKELIT»

Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppakiistassa otettiin uusi askel 24.9., kun uusimmat tullien korotukset tulivat voimaan. Janne Huovari ja Kristina Tiitinen tarkastelevat kolmen blogikirjoituksen sarjassaan kauppakiistan taustaa, sen taloudellisia vaikutuksia ja reaktioita Kiinan mediassa. Tämä on sarjan kolmas ja viimeinen osa, ensimmäisen voit lukea täältä (linkki) ja toisen täältä (linkki).

Kauppasodan retoriikkaa: rikkurit ja hyväntekijät 

Kiinan valtiollisissa uutiskanavissa on korostunut erityisesti Yhdysvaltojen vastainen retoriikka. Yhdysvallat ja Trump esitetään vapaan kaupan rikkureina, jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta. Yhdysvaltojen toimien kerrotaan uhkaavan koko maailmantaloutta, ei ainoastaan Kiinan taloutta. Kiinan mediassa Kiinaa ei kuitenkaan esitetä uhrina, vaan Yhdysvaltojen vertaisena pelaajana maailmantaloudessa.  

Kiinalla on 'nöyryytyksen vuosisadan' (1839-1949) aiheuttama kansallinen trauma. Kiina kokee olleensa näinä vuosina Japanin ja länsimaiden imperialismin uhri. Kiinan kommunistisen puolueen noustua valtaan nöyryytyksen ajanjakso päättyi, ja tällä kommunistinen puolue legitimoi valtaansa. Nyt Yhdysvaltojen toimien nähdään muistuttavan imperialistista hyökkäystä Kiinaa kohtaan, mutta Kiinan kommunistinen puolue haluaa näyttää kansalle, ettei Kiina ole enää uhri, kun he ovat vallassa. Tähän on pyritty ruokkimalla nationalismia ja esittämällä, että puolue tietää mitä tekee.  

Kiinan valtiollisessa mediassa esitetäänkin, että Yhdysvaltojen asettamat tullit haittaavat koko maailmaa ja Yhdysvaltoja, mutta ne eivät iske yhtä pahasti Kiinaan. Perusteluina käytetään länsimaisten ekonomistien, esimerkiksi Paul Krugmanin, argumentteja kauppasodan haitallisuudesta. Kiina esiintyy siis hyökkäyksen kohteena ja Kiinan johto on valmis taistelemaan Kiinan ja maailmantalouden puolesta. Kiina ei kuitenkaan halua kauppasotaa yhteisen hyvän ja maailmantalouden takia - Kiinalla on mediassa hyväntekijän rooli. Uutisissa kuitenkin kovistellaan, että kauppasota päättyy vasta, kun Yhdysvallat sopii Kiinan kanssa asioista kahdenvälisillä sopimuksilla. 

Muita kauppayhteyksiä korostetaan 

Kauppasodan edetessä valtiollisessa mediassa esiintyy lähes päivittäin uutisia, jossa presidentti Xi Jinping tai muut kommunistisen puolueen johtohahmot kertovat uusista kauppa- ja yhteistyösopimuksista eri maiden kanssa. Tällä on tarkoitus näyttää, että Kiina ei jää yksin kauppasodan keskellä, vaan sillä on liittolaisia. Kiina kokee, että sillä on vihdoin mahdollisuus edistää kauppasuhteita muiden maiden kanssa, kun Yhdysvallat on luonut epävarmuutta omissa ulkosuhteissaan. Kiina haluaa mielellään liittoutua EU:n kanssa ja uutisissa neuvotteluita EU:n kanssa on kuvattu onnistuneiksi.  

Toinen merkitys uusien kauppasopimusten esiintuomisella on se, että nämä maat esiintyvät Yhdysvaltojen korvaajina Kiinalle. Kiina esiintyy mielellään vapaan kaupan ja multilateralismin kannattajana vastakohtana Trumpin Yhdysvalloille. Belt and Road -hanketta esitellään globaalin yhteistyön ja kaikkia osapuolia hyödyttävän vapaan kaupankäynnin välineenä. Xi Jinping on painottanut useaan otteeseen, että Kiina ja koko maailma hyötyy vapaasta kaupasta, kun taas kauppasota ei hyödytä ketään. 

Huhtikuussa pidetyn Boao Forum for Asia -kokouksen teemana oli An Open and Innovative Asia for a World of Greater Prosperity. Kokouksessa Xi Jinping julisti, että Kiina laskee tulleja ja edistää omien markkinoidensa avautumista. Kiinalaisissa uutisissa tuleekin jatkuvasti esille, kuinka Kiina on toteuttanut tätä lupausta ja tehostanut omaa avautumistaan ulkomaille, kuten avaamalla investointeja eri sektoreille, laskemalla tulleja, kehittämällä immateriaali- ja patenttioikeusinstituutioita sekä karsimalla byrokratiaa.  

Esiin tuodut uudet yhteistyökuviot ovat olleet Afrikan, ASEANin ja BRICSin osapuolten kanssa. Nämä edistysaskeleet esitetään kuitenkin melko yksioikoisesti ja usein ilman yksityiskohtia. Se asettaa ne kyseenalaiseen valoon, sillä Kiinaa on aiemminkin syytetty puheista, jotka eivät vastaa todellisuutta.  

Investointimahdollisuuksien avaaminen ei ole esimerkiksi niin selkeää kuin uutiset väittävät. Tietyt sektorit eivät avaudu Kiinan kansallisen turvallisuuden ja kommunistisen puolueen vallassa pysymisen turvaamisen takia. Uutisissa myös kerrotaan usein, kuinka kauppajärjestö WTO on "Kiinan puolella" ja kuinka Kiina ei ole rikkonut WTOn sääntöjä, toisin kuin Yhdysvallat. Yhdysvallat taas uhkaa maailmantaloutta ja kansainvälistä järjestystä asettamalla tulleja eri osapuolille. 

Mihin katosi Made in China? 

Yhtenä kauppasodan kulmakivistä on Kiinan Made in China 2025 -ohjelma. Merkittävää on kuitenkin se, että uutisissa ohjelmaa ei enää esiinny, eikä Kiinan kommunistinen puolue ole maininnut enää sitä. Käytännössä se on joko unohdettu tai aikataulua on siirretty myöhemmäksi, mikä on todennäköisempi vaihtoehto. 

Virallisesti Kiina ei halua uhata Yhdysvaltojen asemaa tai ottaa sen roolia, ei syrjäyttää eikä haastaa sitä. Ennemminkin propagandassa korostetaan, että Kiinan kehitys auttaa myös Yhdysvaltoja. Retoriikka on kuitenkin muuttumassa kovemmaksi kauppasodan edetessä ("ymmärrys alkaa loppua"). Kiina kuitenkin kokee, että Yhdysvallat näkee Kiinan uhkana omalle suurvalta-asemalleen. Tästä voi päätellä Kiinan olevan otettu ajatuksesta, että muut maat näkevät Kiinan olevan vihdoin maailmanvalta, kun Yhdysvallatkin pelkää heitä. Kiinan median mukaan toinen vaihtoehto oman asemansa säilymistä pelkäävälle Yhdysvalloille olisi ollut oikea sota, mutta Trumpin hallinto valitsi kauppasodan, jossa Kiina on vahvoilla. 

Kiina vetoaa jatkuvasti omaan syyttömyyteensä Yhdysvaltojen syytöksien edessä. Kiina käyttää argumenttinaan WTOn raportteja, jossa se toteaa, ettei Kiina ole tehnyt mitään väärää. Media tuo myös esille se, että Yhdysvallat rikkoo kansainvälisen kaupan säännöksiä. Kiinan mukaan maa ajaa vapaata kauppaa ja multilateralismia, kun Yhdysvallat toimii koko maailmankauppaa vastaan. Kiina toivoo myös suuresti ottavansa johtoaseman vapaan kaupan rintamassa Yhdysvaltoja vastaan, joka kauppasodallaan vahingoittaa koko maailman taloutta. 

Teknologian siirtämisestä ja immateriaalioikeuksista Kiinan media väittää, että maa on parantanut ulkomaalaisten yritysten oikeuksia ja toimintaedellytyksiä ja että ulkomaalaiset yritykset ovat voittaneet oikeusjuttuja patenttirikkomuksissa. Virallisen tarinan mukaan Kiina on valmis selviämään, se on valmistautunut ja sillä on työkalupakissaan verouudistus, valuutan heikkeneminen sekä raha- ja finanssipolitiikka. Sodan aloittamisessa ei ole siis mitään järkeä.  

Immateriaalioikeuskysymys on Kiinan mukaan epärelevantti, koska Kiina ei hyväksy immateriaalioikeuksien loukkauksia eikä kannusta niihin. Uutisissa Kiinan viranomaisilla on negatiivinen asenne patenttiloukkauksiin, eivätkä ne ole julkisesti hyväksyttyjä. Patenttirikkomukset ovat loppujen lopuksi myös noloja Kiinalle ja maa haluaa pyrkiä näistä eroon. Teknologian siirtokysymyksen Kiina ohittaa väittämällä sen olevan täysin laillinen tapa menetellä, ja että se perustuu vapaaehtoisuuteen. Tällöin Kiina ei ole oikeastaan vastuussa asiasta, vaan se on yritysten välinen kysymys.  

Yhdysvaltain hallinto syyllinen, ei Yhdysvallat 

Kiinalaisessa mediassa on myös havaittavissa eräänlaista sekaannusta siitä, ketä syyttää kauppasodasta. Yhdysvallat on vihollinen, joka haluaa sanella Kiinalle, miten toimia oikein (eli viittauksia kolonialismiin). Kiina kokee, että kauppasota on loukkaus Kiinan suvereniteettia vastaan. Kiinan media on kuitenkin kertonut, että Yhdysvaltojen osavaltiot haluavat tehdä yhteistyötä Kiinan kanssa (on myös huomattava että eräät osavaltiot vastustivat Yhdysvaltain irtautumista Pariisin ilmastosopimuksesta), eli siis Yhdysvallat ei ole kokonaisuudessaan vihollinen, vain liittovaltion hallinto.  

Huomionarvoista on, ettei Trumpia juuri kritisoida henkilökohtaisesti. Trumpin neuvonantaja Peter Navarro nähdään pääsyyllisenä kauppasotaan. Tämä ei kuitenkaan ole yhtenäistä kautta linjan ja välillä kauppasodasta syytetään myös Trumpia. Kiinalaiset eivät kuitenkaan näe Trumpia epäloogisena toimijana maailmanpolitiikassa, vaan Trumpin teot nähdään taitavina peliliikkeinä. Kiina näkee kauppasodan yhtenä pelinä, jossa sen pitää tehdä tarvittavia siirtoja voittaakseen.  

Sen lisäksi, mitä Kiinan uutisissa mainitaan ja kerrotaan, on oleellista havaita, mitä ei kerrota. Ongelmia Kiinan taloudesta ei tuoda esille, eikä esimerkiksi velkaongelmasta käydä laajaa julkista keskustelua. Viime aikoina hidastunut talouskasvu on Kiinan median mukaan osoitus vakaudesta ja terveestä kasvusta, eli yleisesti negatiivisena pidetty asia käännetään uutisissa positiiviseksi. Myöskään Kiinan pörssilaskusta ei ole uutisia. Kiinan kannalta negatiivisista asioista vaietaan ja positiivisia rummutetaan. 

Weibokeskustelu kertoo ihmisten ajatuksista 

Weibo on kiinalainen mikroblogialusta, joka on verrattavissa Twitteriin. Keskustelu ei kuitenkaan ole vapaata, vaan julkaisua rajoittaa kommunistisen puolueen harjoittama sensuuri. Tieto kuitenkin liikkuu Weibossa nopeammin kuin uutisten kautta, ja informaatio monista skandaaleista tulee esille Weibosta. Alustalta on siis mahdollista havaita ihmisten reaktioita ja todellista informaatiota.  

Weibossa on ollut esillä yhdysvaltalaistuotteiden boikotointikeskustelu. Huawein osittain kauppasodasta johtuva yhdysvaltalaismarkkinoiden valtaamisen epäonnistuminen on saanut kiinalaiset reagoimaan Applen tuotteiden boikotointikampanjoilla. Apple ei ole ainoa boikotointikampanjan kohde, vaan esimerkiksi myös McDonald's ja KFC. Boikotointia ei ole esitetty pelkästään tueksi kiinalaisyrityksille, vaan siihen liittyy valtavasti nationalismia, jota on esiintynyt aiempienkin boikotointien yhteydessä. Kiinalaiset ovat boikotoineet muun muassa japanilaisia ja korealaisia yrityksiä, sekä osoittaneet mieltä niitä vastaan. Kiinassa todennäköisesti tulevaisuudessa osoitetaan mieltä Yhdysvaltojakin vastaan.  

Weibossa on myös levinnyt The Daily Beastin artikkeli “Henry Kissinger Pushed Trump to Work With Russia to Box In China”. Siinä kerrotaan huhusta, jonka mukaan Henry Kissinger ehdotti Trumpille yhteistyötä Venäjän kanssa hillitäkseen Kiinan nousua. Uutisen leviäminen laajaan keskusteluun Weibossa osoittaa, että kiinalaiset uskovat juuri näin käyneen. Kauppasota nähdään kylmän sodan uusintana, ja tätä käsitystä Kiinan valtiollinen media on toistanut. Asetelma on siis samankaltainen kuin vuonna 1972, jolloin Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon vieraili Kiinassa ja maat solmivat diplomaattiset suhteet. Samalla Kiinasta tehtiin liittolainen Neuvostoliittoa vastaan.

Trumpin ja Putinin huippukokous Helsingissä nähdään muistutuksena kyseisestä tapahtumasta. Tulkinta osoittaa, että kiinalaiset näkevät Trumpin peliliikkeet taitavina strategioina, eikä absurdeina ja hölmöinä, kuten länsimaissa. Tässä paljastuu ristiriitaisuus, koska uutisissa kuitenkin korostetaan, ettei koko kauppasodassa ole mitään järkeä. Tämä osoittaa sen, että Kiinan media ohjailee kansalaisia ajattelemaan puolueen kannalta sopivalla tavalla.